Apocalyptica palaa rytinällä – Kuuntelimme uuden albumin ja kysyimme Eicca Toppiselta päällimmäiset

Suomalaisen selloheavyn suurnimi esitteli Shadowmaker-albumiaan medialle Helsingin Finnvoxilla. Eicca Toppinen kertoi Otso Karhulle levyn kuuntelemisen jälkeen, mitä yhtyeen edellisillä julkaisuilla tehtiin väärin ja uudella vastaavasti oikein.

18.02.2015

Katso Jana Blomqvistin ennakkokuuntelutilaisuudesta taltioima kuvagalleria täällä.

Apocalyptica esitteli huhtikuussa julkaistavaa Shadowmaker-albumiaan medialle helmikuun alussa Finnvox-studiolla. 7th Symphony -levystä on kulunut jo viisi vuotta.

Kahdeksannella albumilla on levy-yhtiö vaihtunut yhdysvaltalaiseen Eleven Seveniin sekä Franky Perez on vakiinnutettu levyn ainoaksi laulajaksi. Yhtye on tehnyt hänen kanssaan sopimuksen myös tulevasta kiertueesta, mutta sitä kauemmas ei osannut ennustaa edes Eicca Toppinen.

Luulisi, että ennakkokuuntelut ovat bändille piinapenkkejä. Parikymmentä yrmynaamaista kriitikkoa tuijottaa eteenpäin levyn soidessa valmiina joko nostamaan tai lyttäämään kuulemansa, eikä pientä pään keikkumista lukuun ottamatta kukaan reagoi musiikkiin lainkaan. Sellisti Perttu Kivilaaksoa tilaisuudet eivät kuitenkaan jännitä.

“Albumi ei enää ole käsissäni, ja voin vihdoin hengähtää. Levyn tekoprosessi on kuin pitkä kakkahätä. Lopussa viimeiset pinnistykset nostavat paineita, mutta kun sen saa ulos, tulee vapautunut olo”, hän filosofoi kuuntelun jälkeen.

Bändin musiikkiin on hiipinyt viimeisten levyjen aikana selvä kahtiajako. Mukaan on tullut tuotetumpia, poppimaisia, vierailevilla laulajilla tähditettyjä radiosoittokappaleita, jotka eroavat selkeästi sellovoittoisista ja progressiivisista instrumentaalibiiseistä.

Apocalyptica on pelannut riskillä, sillä sellot, jotka ovat bändin suurin tavaramerkki, on parilla edellisellä levyllä miksattu särövallin peittoon. Tuotetumpi soundi on ärsyttänyt etenkin pitkäaikaisia faneja – Apocalyptica kuitenkin aloitti uransa 1993 riisutuilla sellocovereilla ilman muita soittimia.

On mielenkiintoista kuulla, ovatko herrat nyt muuttaneet soundiaan lähemmäs vanhaa tai yhä kauemmas siitä.

Voisi myös kysyä, onko valinta tarpeellinen. Kahtiajako on melko marginaalinen, eikä tuotetumpi soundi ole ainakaan laskenut levy- tai keikkamyyntiä. 7th Symphonyn sellosoundit saivat kritiikkiä kitaramaisuudestaan, mutta albumi oli Suomen albumilistan toinen. Tilaisuuden alussa bändille jaettiinkin kultalevy 7th Symphonysta ja platinalevy sitä edeltäneestä Worlds Collidesta (2007).

Kuva: Jana Blomqvist

Kuva: Jana Blomqvist

Kaksitoista kappaletta sisältävä Shadowmaker laitetaan soimaan. Kivilaakso on säveltänyt kaksi viimeistä kappaletta, muissa Eicca Toppinen on päämiehenä. Myös uusi laulaja Franky Perez on osallistunut sävellystyöhön.

Musiikki vaihtelee edelleen sinfonisen metallin, progen, nopean paahdon ja poppisbiisien välillä. Samoin vaihtelee sellosoundin autenttisuus.

Kahtiajakoon on silti reagoitu. Kolmantena soiva nimikkokappale ja singlejulkaisu Shadowmaker on vakuuttava, levyn parhaimmistoa. Biisi yhdistää sulavasti perinteisen soundin ja popin, ja se on ehkä parasta modernia Apocalypticaa sitten orkesterin nimikkoalbumin (2005).

Samalla sävellystriolla tehty Slow Burn taas on geneerisyydessään levyn heikointa puolta. Toppisen luomat riffit ovat edelleen hienoja, ja päätähden yksin säveltämät instrumentaalikappaleet ovat ehkä kiinnostavinta Apocalypticaa – näin oli myös edellisillä levyillä.

Perez on laulajana mies paikallaan, vaikka laulumelodiat eivät kekseliäisyydellä hurmaa. Ei sen väliä.

Loppupuolella sinfonisuutta ja eeppisyyttä kasvatetaan, ja albumilla kuullaan metallin lisäksi niin sateen ropinaa kuin ambienttista utumaisemaakin.

Shadowmakerin ensikuuntelu ei tuonut jättimäisiä mullistuksia Apocalyptica-soundiin, mutta hyviä ja mielenkiintoisia ratkaisuja levyltä löytyy. Albumi on edeltäjäänsä parempi, ja yhtyeen nykysoundin ystäville se maittanee oikein mukavasti. Syvempään analyysiin tarvittaisiin pari kuuntelua lisää.

Kappalelista:
I-III-V Seed of Chaos
Cold Blood
Shadowmaker
Slow Burn
Reign of Fear
Hole In My Soul
House Of Chains
Riot Lights
Come Back Down
Sea Song (You Waded Out)
Till Death Do Us Part
Dead Man’s Eyes

Haastattelussa Eicca Toppinen

Otso Karhu kyseli Apocalyptica-johtajalta tärkeimmät uuden levyn synnystä ja orkesterin suunnitelmista.

Shadowmaker julkaistaan huhtikuussa. Millaiset ovat tunnelmat ennakkokuuntelun jälkeen? Miltä levy kuulosti omiin korviisi?

“Vimmatusti odotan, että saamme levyn yleisölle kuultavaksi. Ennakkokuuntelutilaisuudessa mukana oli neitseellisiä kuulijoita, joten itsekin adaptoitui kuulemaan levyn kuin uuden. Levystä tuli sellainen kuin haluttiin, joten fiilis on hyvä. Ainahan levyä kuunnellessa bongaa hienosäädettävää, mutta eivät muut niitä huomaa.”

Piditte vuoden taukoa edellisen levyn jälkeen. Mitä tauolla tapahtui?

“Olimme luupissa, missä teimme levyjä olosuhteiden johdosta, emme omasta sisäisestä pakosta. Itse olisin tarvinnut tauon jo Worlds Colliden (2007) jälkeen, jotta välttyisimme liukuhihnatuotannolta. Worlds Collide oli kuitenkin ensimmäinen iso julkaisumme Yhdysvalloissa, joten työ olisi mennyt hukkaan ilman kuuman raudan takomista. Olemme kiertäneet jatkuvasti, vaikka minulla on lapset kotona. Tarvitsin vuoden ilman keikkamatkustelua. Tauon aikana tehty Wagner Reloaded – Live in Leipzig (2013) oli enemmän sivuprojekti.”

Halusitte kuuleman mukaan tuoda albumilla esiin bändin omaa persoonaa. Mitä tarkoitat tällä?

“Tiesimme jo alussa, mitä Shadowmakerilla tehdään eri tavalla. Haluttiin tarkoin valittu miksaaja, tuottaja ja soundi sekä kirkkaampi bändikaraktääri. Esimerkiksi System of a Down, Red Hot Chili Peppers ja Rage Against the Machine menevät laidoista yli eivätkä kulje keskitietä. Heillä on oma, rohkea ja selvästi profiloitunut soundinsa. Rock on kuolemassa, koska kapina ja asenne ovat kadonneet. Lordin euroviisuvoiton ja Nightwishin Hartwall-areenakeikan aikaan oltiin jo kulminaatiopisteessä.

Onneksi nyt nousee taas asennebändejä, kuten Lost Society, Kvelertak ja Mastodon. Ja Stam1nalla on aina asenne kohdillaan. Kasvoin 1980-luvun thrash metalin parissa. Se asenne on minulle metallimusiikkia, ei tuplabasarilätkytys ja nahkahousut. Metalli ei enää haasta, se on liian kivaa. Siksi EDM ja muut ovat vieneet rockin tontin.”

Mikä on muuttunut Franky Perezin pestauksen jälkeen? Miksi ette käyttäneet feattaajia?

“En missään nimessä halunnut levylle feattaajaa. Useampi laulaja tuo liikaa vaikutteita ja liikkuvia osia, ja keikoilla ihmisten oli vaikeaa hahmottaa bändin idea. Levy-yhtiöilläkin oli profiloinnin kanssa ongelmia. Kahdesta edellisestä albumistamme tuli biisikokoelmia, ei kokonaisuuksia. Feattaajien äänittäminen on tapahtunut erikseen, eikä yhteistreenejä ole ollut. Shadowmaker on enemmän bändilevy, sillä ehdimme treenata ja sovittaa Frankyn kanssa useita viikkoja ennen äänitystä.”

Vertaile työprosessin eroa edellisiin levyihin.

“Edellisten levyjen aikaan huomasimme, ettei tuottajalla, miksaajalla ja bändillä aina ole yhteinen visio, vaikka niin aluksi luulisi. Greg Fidelman haluttiin Shadowmakerin miksaajaksi alusta alkaen. Ensin hän oli liian kiireinen, mutta vapautui kesken miksausprosessin, ja suurin osa levystä miksattiin alusta. Emme päästäneet levyä masterointiin, ennen kuin olimme sataprosenttisen tyytyväisiä siihen.”

Mikä vanha levynne miellyttää sinua eniten tällä hetkellä?

Shadowmakerin vastapari on Cult (2000), edellinen todellinen bändilevymme. Silloin oli hirveä palo omaan tekemiseen ja omiin biiseihin, vaikka levy-yhtiö halusikin lisää covereita. Lopulta asia selvitettiin lakimiesten kanssa, sillä ajattelimme: ’Halutaan tällainen levy, haistakaa kaikki vittu’. Shadowmakerin äänityksissä lukkiuduimme Nashvilleen studioon kuudeksi viikoksi ilman levy-yhtiön valvovaa silmää, ja teimme asiat oman päämme mukaan. Kyllä levy-yhtiön jätkillä hyviäkin neuvoja on, esimerkiksi I Don’t Care -kappaleen amerikkalaisversio kuulostaa paljon paremmalta kuin Euroopassa julkaistu alkuperäiskappale.”

Musiikkinne on viime albumien aikana jakautunut popimpiin laulukappaleisiin ja perinteisempiin, progehtaviin ja sinfonisiin instrumentaalibiiseihin. Miksi? Ettekö osaa päättää, minkälaista musiikkia haluatte tehdä?

“Aikaisemmin olemme ehkä halunneet tarjota jokaiselle jotain. Se on vaivannut levyjä, kun poppi ja hevi eivät kohtaa. Laulubiiseistä on tehty singlejulkaisut muiden kappaleiden ollessa eri maailmaa.

Shadowmaker-biisissä halusin yhdistää eeppisen instrumentaaliprogeilun ja popimman maailman. Koko levyllä on enemmän outroja, introja ja pitkiä instrumentaalijaksoja laulujen välissä. Yritimme välttää dogmaattisuutta. Ennen levyllä nähtiin aina tietty sisältö: äänityksissä joku pohti, että tästä puuttuu akustinen kappale, sillä muillakin levyillä on sellainen. Miksi pitäisi olla? Jos haluaa kuulla klassista selloa, voi ostaa klassisen sellolevyn.”

Miltä yhteistyö Franky Perezin kanssa on tuntunut? Onko tarkoituksena jatkaa töitä hänen kanssaan?

“Frankyn kanssa yhteistyö on toiminut. Emme ajattele uutta levyä pidemmälle, hänet on palkattu levylle ja kiertueelle pariksi vuodeksi. Jos homma hitsautuu keikkojen myötä yhteen tiiviiksi paketiksi, niin mitäs sitä rikkomaan. Mutta jokaisen albumin kohdalla on toimittu niin, mikä juuri silloin on tuntunut hyvältä.”

Apocalyptican albumeilla on vieraillut isoja nimiä. Kenet vielä haluaisit mukaan?

“James Hetfield olisi ultimatum, joka sulkisi ympyrän. Monia nimiä on tullut pohdittua, esimerkiksi Jonathan Davis, Mike Patton ja Chris Cornell. Haluaisin työskennellä vaikka kenen kanssa, ja niin varmasti joskus teemme. Nyt olemme vaiheessa, missä on panostettava bändisoittoon ja Frankyyn.”

Mitä Apocalyptica tekee seuraavaksi?

“Seuraavaa levyä en edes spekuloi. Kohta lähdetään kiertueelle, ja lähes 250 keikkaa on sovittuna Australiassa, Meksikossa, Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Ja kesällä Provinssirockiin.”

Miten kiertue-elämä sopii perhe-elämään? Miten yhteydenpito onnistuu?

“Chat, messenger ja skype. Perhe on tottunut, onhan tätä lähes kaksikymmentä vuotta jo harjoiteltu. Lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät samalla tavoin ikävöi kuin pienenä. On se silti rankkaa. Ei näillä keikkamäärillä tilanne ole ideaali koskaan.”

Olet taustaltasi klassinen sellisti. Haluaisitko vielä tehdä tai soittaa klassista musiikkia? Syökö heavymuusikon ura uskottavuutta klasaripuolella?

“Bändi vie aikani, joten en ehtisi treenata klasarinsoittotaitojani itseäni tyydyttävään kuntoon. Voisin lämmitellä itseni klasarikuntoon muutamassa viikossa, mutta soitan Apocalypticassa riffejä, joissa tekniikka on ihan eri. Klasaritaidot siis lähinnä huononevat kiertueilla. Eikä klassisen soitto kiinnosta minua nyt. Perttu (Kivilaakso) on tehnyt paluuta klasariin, hän on luonut oman näköisiään konsertteja, ja bändin solistina hänen yhtyesoittonsa tukee myös klassista puolta. Ei klasari ja hevi sulje toisiaan pois. Kyse on siitä, onko soitossa kompetenssia.”

Edellisen albumin kappale Beautiful on äänitetty alasti. Oliko tällä oikeasti vaikutusta äänitykseen? Oletteko ottaneet tämän tavaksi?

“Nakuilusta oli oikeaa hyötyä. Mikko Sirén soitti kontrabassoa ja päätti olla munasillaan, basistit kun ovat tunnetusti apinoita. Tuottaja Joe Barresin mielestä biisistä puuttui jotain, ja nyt kaikkien pitäisi olla alasti. Ei kun vaatteet pois, ja heti alkoi homma toimia. Jonkinlaista intensiteettiä tai vapauden tunnetta se kai lisää. Aina välillä tulee testattua tätä metodia. Meillä on Strasbourgissa yhdessä keikkapaikassa perinteenä hoitaa myös soundcheck alasti.”

Lisää luettavaa