Taannoin W.A.S.P.-reissustaan kirjaa pitänyt Barbe-Q-Barbies kirjoittaa vaihteeksi huhtikuun alussa tekemästään visiitistä Isoon-Britanniaan.
Keikkapäiväkirja:
Barbe-Q-Barbies Englannissa
Teksti: Niina Klemetti / Barbe-Q-Barbies
Kuvat: Eveliina Laine, Niina Klemetti, Riikka Hyvönen, Arthur Hughes, First Sound Images
Helsinkiläinen rock´n roll -leidiryhmä Barbe-Q-Barbies julkaisi helmikuussa uuden albumin, ja levyn julkkarikiertue eteni pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna kahdelle keikalle Englantiin. Rumpali Niina Klemetti raportoi.
Pe 5.4. Lontoo, The Islington Assembly Hall
Ja tästä se taas starttaa! Pe 5.4 aamu klo 3! Uijui! Aivoihin sattuu, mutta kumma kyllä kaikki barbinaattorit eksyvät ajoissa Töölöstä starttaavaan matkataksiin. Lennon jälkeinen sekoilu alkaa heti Tukholman päässä, kun allekirjoittanut eksyy vaihtolennolla väärään terminaaliin juuri ennen lennon alkua. Onneksi passiportilla huomataan erhe ja rumpali ohjataan takaisin raiteilleen. ”You better run. FAST!”. Ja minähän juoksin, senkin edestä, että päälle napsahti aikamoinen astmakohtaus.
Lontoon päässä meitä tervehti upean aurinkoinen keli! Nyt syömään ja juomaan! Soundcheckiin on vielä 6 tuntia aikaa. Jostain syystä valitsemme kahden intialaisen väliltä sen rähjäisemman vaihtoehdon. Miksi? Sitä ei tiedä kukaan. Ruoka on mautonta ja viini ihan pirun kallista. No siitä viis, massut on ainakin pullollaan.
Seuraavaksi viinakaupan kautta ja Kings Cross Inn hotellille lepuuttamaan. Minä ja bassovelhotar Minttu Muranen valitsemme muka parhaan sänkyvaihtoehdon kuuden hengen huoneesta. Se osoittautuukin huteraksi kahden hengen hetekaksi, joka on menettänyt täysin tasapainonsa. Näinpä rytmiryhmä upottautuu kasaksi ”sängyn” pohjalle.
Hotellilta on noin 1,8 km illan keikkapaikalle Islington Assembly Hallille. Saamme ohjeita ainakin viideltä eri taholta ja aina eri suuntaan. Loppupeleissä matkaaminen kestää reippaan tunnin, kädet rakoilla kantamisesta, kuis muutenkaan. Paikalle päästyämme saamme kuulla paikalliselta promoottorilta, että olemme 4 tuntia myöhässä checkistä ja peli olisi tämän suhteen menetetty. Ärripurrit lentää, ja ihmettelen pienessä paniikissa lavalla seisovien rumpusettien lainaamista. Eka niistä illan headlinerin, Von Hertzen Brothersin, ja toinen paikallisen Haken bändin progeviritelmä. ”You can definately NOT use the VHB set.”
Taas tätä, ei! Splashejä joka ilmansuuntaan ja ride viritykset jossain metrin päässä näpeistä. Elämälle kiitos! Hakenin hyväntuulinen rumpalismies ei ole moksiskaan siitä, että n. 80% setistä joudutaan siirtämään taka-alalle, vaikka vaihto meidän kahden bändin välillä onkin vain 15 min. Kiitän miestä ylitsevuotavasti! Levy-yhtiömiehemme Steve hoitaa meille myös kitarakaapit ja pikaisen checkin.
Assembly Hall alkaa pikku hiljaa täyttyä. Oma veto on jo klo 19.30. Bäkkärille on tuotu olutta – Lontoo yllättää positiivisesti! Tästä tulee hyvä keikka. Varhaisesta soittoajasta huolimatta salissa on noin 200 ihmistä, ja väkeä tulee koko ajan lisää. Vaikka starttaavana bändinä B-Q-B onkin hieman erikoinen valinta tälle illalle, yleisö ottaa meidät vilpittömän iloisina vastaan. Myös merkkaripisteellä käy kuhina, tästähän saadaan hyvät juomarahat.
Keikan jälkeen teemme parit radiohaastikset hyvässä maistissa. Näinhän siinä pääs taas käymään, kännissä ollaan! VHB:n veto on MIELETÖN! Aina hyväntuuliset veljekset käväisevät pikaiseen moikkaamassa meitä bäkkärillä. Ilta päättyy yöklubin/kebabravintolan kautta hotellille, jonne uskomattoman mukavat Mike & Sarah (aikaisemmin bändiä haastatelleet) tarjoavat meille autokyydin. Ja puhun nyt rytmiryhmästä, muu poppoo on jo aikoja sitten lähtenyt nukkumaan.
Illan kliimaksi tapahtuukin ”rakkauden suihkun” tuloksena (= kaksi ihmistä suihkussa yhtä aikaa, kun ei mukamas jaksa omaa vuoroaan odottaa). Miksaajamme Rami Helin oli jo aikaisemmin päivällä huomannut suihkukaivon huonon vetävyyden. Kännissä ja tästä epätietoisina nautimme lämpimästä suihkusta rapiat 40 min. Suihkuhuoneesta poistuessani huomaan koko lattian lilluvan veden peitossa. TITANIC!
Ei helvetin helvetti! Keikkavaatteet lattioilla, puhumattakaan soittimista! Ainoa joka herää tähän surkuhupaisuuteen on Rami! Muranen juoksee suihkusta suoraan respaan kertomaan tilanteesta, jonka seurauksena henkilökunta luovuttaa meille tusinan pyyhkeitä. Näillä mennään! Ja aamulla sitten kiroillaan, onneksi välipäivä edessä. Kaisan (kitara) pedaalit ovat jääneet veden valtaan, samoin koko poppoon ulkotakit. Onneksi hotelli sentään antoi käyttöönsä kuivausrummun, jolla suurin osa vaatteista
saatiin jälleen käyttökelpoisiksi. Fuck that shit! Me lähetään niin Camdeniin kaljottelee! Nyt ei jaksa.
La 6.4 on vapaapäivä, ja sen aikana olisi tehtävä sujuva siirtymä kohti seuraavaa keikkapaikkaa Rotherhamissa. Meille on buukattu hotelli Sheffieldieldistä, noin kolmen kilometrin päästä Hard Rock Hell AOR -festivaalipaikasta. Kellään ei vaan tunnu olevan minkään sortin käsitystä siitä, kuinka paikalle päästään. Paikallinen kontaktimme on jo ilmoittanut muutaman junavinkin ja päättänyt viestinsä seuraavanlaisesti: ”I cannot help you any further.” ja tsempit päälle!
Toisena ongelmana on, että junaliput per nenä suuntaan kustantaa rapiat 80£. Siitä on hyvä tehdä laskupäätelmää 6 hengen ryhmälle. Muutama soitto Suomen päähän, ja koko sakki päätyy lyhyen taksireissun päätteeksi Victoria stationille ja siitä National Expressin kyytiin. Meno–paluu 177£ / 6 henk. Ei paha. Juhlistamme tätä kunnon feastillä italialaisessa ravintolassa. Loput merkkarihilut heivaamme kaljakauppaan, tai sanoisinko sidukkaostoksiin. Mainion hintainen tuo puolenlitran 8.2 %:nen ”K” cider = 1,5£. Reissun ehdoton suosikki! We recommend!
No näinhän siinä kävi, että innostuimme hiukka tissuttelemaan neljän tunnin bussimatkalla. K-sidukkaa ja viskiä. Niki (laulu) meistä viisaana ottaa pelkästään relaa ja muistuttelee meitä tasaisin väliajoin muita matkustajia haittaavasta melusta. Olen itsekkin huomannut paheksuvat katseet täydessä bussissa, mutta minkäs mahtaa! Mopo on jo karannut käsistä! Matkan päätteeksi bussiin on unohtunut muutamakin asia: käsilaukku ja muuan bassotaiteilija. Kuski huutaa kurkku suorana, että jos maassa konttavaa naista ei saada ulos autosta, niin setä jatkaa matkaansa, piste!
Ja autohan jatkaa ja käsiveska sen mukana. Sinne meni reissun eka passi! Hei hei! Tälläkin kertaa ”tour damagerin” roolia hoitava Rami ”Rampe” Helin ottaa tukevasti luurin kouraan ja selvittää käsilaukun kohtalon. Se on noudettavissa löytötavarapisteeltä seuraavana aamuna! Huh! Nyt unta palloon!
Su 7.4. Rotherham, Hard Rock Hell AOR festival
7.4 klo 8.30, hyvää huomenta Sheffield! Nopea freesaus, märät nahkahousut jalkaan ja taksilla kohti festaripaikkaa Rotherhamissa. Soittoaikamme on jo klo 12.15 ja sitä ennen toiveena olisi pikainen soundcheck. Lava on VALTAVA! Samaisena iltana siinä soittaa muun muassa Skid Row. Tällä kertaa rumpalillekin tarjoillaan helppoa vaihtoehtoa; lavalla seisoo ihan perinteinen rokkisetti. ”Check check, saatana, perkele, vittu!” huutaa Niki mikkiin. ”Hei, eipäs kiroilla siellä!” kuuluu yleisöstä. Jahas, suomalaisetkin ovat edustettuna näillä festareilla.
Klo 12.15 ja intro pärähtää ilmoille. Olo on epätodellinen, ja kieltämättä koko bändiä jännittää, tuleeko keikalle yhtään ihmistä tähän aikaan aamupäivästä. Vastassa on iloinen yllätys, kun koko lavan reunusta on jo täyttynyt innokkaista ihmisistä ja valokuvaajista. Myös salissa näyttäisi olevan 400–500 ihmistä kaljatuoppeineen. Nyt rokataan! Keikka menee loistavasti! Ehdinkin jo setin aikana mainostaa, että hyppään keikan jälkeen yleisön sekaan myymään merkkarituotteita. Levyt menevät kuin kuumille kiville, eikä fanikuvien määrää voi edes laskea. Jengi on selkeesti diggaillu! Aikataulu käy taas tiukille, mutta kaikki haastikset ehditään tekemään ennen paluuta Lontoon päähän. Kannattava veto, kerrassaan!
K-sidukka maistuu jälleen bussissa, ja ennen kuin saavumme seuraavaan majoituspaikkaan (oma hyvä tuttavani), on muutama nainen jo pinossa. Suomalaisedustus on taas huipussaan! Kaksi matkalaista makaa sammuneena pubissa, kun 2 muuta esittävät turkkilaista diskotanssia! Nyt pizzaa suuhun ja unten maille. Kiitos Englanti kun jaksoit meitä! Tullaan pian takaisin!