Filet Helsingin yllä – haastattelussa Disco Ensemble

Disco Ensemblen kuudes studiolevy Afterlife äänitettiin pitkälti kotoa käsin. Yhtyeen mielestä intensiivinen albumi ei tarvitse lukotettua studiokuukautta tai tiettyä vahvistincomboa. Dropboxissa leijuvien äänitteiden yhteen kasaaminen voi tosin joskus muodostua ongelmaksi.

Anu Leppäharju

Albumin äänittämisessä lock up -metodi, eli pitkäksi ajaksi koko bändin kanssa studioon sulkeutuminen, ei enää ole standardi. Joskus studiolla ei tarvitse olla juuri lainkaan.

Ulvilalaislähtöinen Disco Ensemble äänitti tulevan albuminsa näin. Yli puolet levylle tulevasta materiaalista on äänitetty kotona tai tavallisella treenikämpällä. Kun puitteet siihen ovat nykyisin mahdolliset, on studion akustiikka ja laatu simuloitavissa johonkin tasoon asti viimeistään jälkituotannossa.

”Meillä kaikki soittajat osaavat äänittää, niin kuin moni nykyään osaa. Se tekee asioista helpompaa”, laulaja Miikka Koivisto kertoo Sonic Pump -studion miksaushuoneessa.

”Nykyään suht hyvällä läppärillä voi jo tehdä vaikka mitä. Aiemmin me vain soitettiin ja joku muu hoiti äänityksen. Nyt jokainen pystyy toimimaan itsensä tuottajana, hyvässä ja pahassa”, vieressä istuva kitaristi Jussi Ylikoski lisää.

Tuleva Afterlife-albumi on Disco Ensemblen kuudes. Sitä edelsi lähes neljän vuoden studiotauko, jolloin jäsenet keskittyivät omiin sooloprojekteihinsa – Miikka Hisseriin, Jussi Big Pharmaan. Kun bändi ei ole pyörinyt aktiivisesti, oli luontevaa antaa jokaiselle vapaus määrittää oma työaikansa.

Lopulta ainoastaan rummut, osa bassoista ja muutamia lisäyksiä äänitettiin Helsingin Kalasataman Sonic Pump -studiossa. Muut purkitettiin milloin treeniksellä, milloin omassa olohuoneessa.

Metodi on tuonut ainakin ketteryyttä. Jussin toissakesäisistä instrumentaalidemoista alkanut levyprosessi on nyt tehty tavallista vähemmän kronologisesti. Kotona ei ole tuottajaa vetämässä naruista, joten äänityssessiot voivat venyä hyvinkin pitkiksi.

”Jotenkin piti yrittää olla kurinalainen, kun ei ollut haippimiestä vieressä. Yleensä meillä on ollut tuottaja lauluissa, mutta olosuhteiden ja ajanpuutteen takia hoidin äänitykset yksin Konalan treeniksellä”, Miikka kertoo.

de_web2

Yksin äänittäessä voi edetä omassa rytmissä, tosin turhia ottoja tulee otettua tavallista enemmän.

”Vaikka sitä tuntee itsensä, on vaikea arvioida, mikä otto sopii biisiin parhaiten. Mute-nappula käy ahkerasti miksausvaiheessa. Projektin aikana pelotti, ettei voi pallotella ideoita kenenkään kanssa. Onneksi homma meni hyvin”, Jussi jatkaa.

”Yksin äänittäessä musaan uppoutuu eri tavalla. Paranoia lisääntyy, ja on epävarma satunnaisista nuoteista, vaikka niissä ei olisi mitään vikaa”, hän nauraa.

Disco Ensemblen jäsenillä on kaikilla vahva visio siitä, miltä haluaa itse kuulostaa. Kotona äänittäessä kukin pääsee vaikuttamaan ja hiomaan oman soundinsa mieleisekseen. Kun jokainen voi työskennellä samanaikaisesti eri paikoissa, tulee valmista nopeammin. Uusi albumi äänitettiin lopulta noin puolessa vuodessa – nopeammin kuin yhtyeen aiemmat julkaisut.

Paketti pitäisi silti pitää yhdenmukaisena. Kun albumin palaset ovat ympäri maata, liitosvaiheessa eri tekotavat törmäävät – jälleen “hyvässä ja pahassa”. Onneksi tuottaja Lauri Eloranta saatiin liimaksi osien väliin.

”Kun äänitys oli etänä, dialogi meni minimiin. Info kulki, mutta se oli vajavaista. Lauri haastoi meitä avaamaan suutamme enemmän. Ilman häntä osien yhdistely olisi ollut miksaaja Arttu Peljolle kauheaa”, Jussi kertoo.

”Lauri tuli puolivälissä mukaan. Hän kokosi skebat, bassot ja rummut yhteen ennen miksausta. Lauri oli tärkeä korvapari albumin synnyssä”, Miikka lisää.

”Sitä ennen levy vain liiteli jossain Dropboxissa – filet Helsingin yllä.”

Bändi pystyi vaipumaan studiomoodiin kotisohvalta käsin. Menestyslevyn reseptin ei tarvitse olla syrjäinen studiomökki, kartonki tupakkaa ja kalja-lihis-kuuri.

”Sitä on keksinyt tavan napauttaa tekemisen maailman päälle. Voi olla täysin uppoutunut musaan ja huomata yhtäkkiä olevansa lähikaupassa. Moni romantisoi ajatusta studiosta, mutta se aika on myös kuluttavaa ja tehotonta. Orientaatioon ei ole selkeää reseptiä, mutta se ei kaipaa juuri tiettyä metsämökkiä ja tietynlaista likööriä”, Miikka kertoo.

”Illaksi kotiin -tyyppinen työskentely on voimavara. Energiatasot pysyvät parempina kuin monen päivän sessioissa. Pystyn kotona tiputtautumaan nopeasti työskentelykuplaan milloin milläkin tyylillä – joskus huomaa olevansa shortsit ja ulkokengät jalassa olohuoneessa. Ja tietysti pitää olla oikea määrä kofeiinia veressä, kun lähetään tekemään”, Jussi listaa.

”Kuten remppamiehillä on tapana sanoa: ’Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan’.”

de_web3

Disco Ensemble on aiemmin kokeillut lock up -systeemiä. Molemmissa on puolensa.

”Vuonna 2008 oltiin Tanskassa jossain mökissä kuukausi putkeen. Meillä oli mukana host, joka teki jopa ruoat meille siellä, joten ei tarvinnut poistua edes lähikauppaan”, Miikka kertoo.

Ensilevyään Disco Ensemble lähti äänittämään Ruotsin Uumajaan.

”Idolisoitiin paikkaa. Isoon rooliin nousi, mitä vahvistimia siellä oli. Silloin luulin, että mahtava kitaravahvistin vain leipoo hyvän soundin”, Jussi muistelee.

”Nykyään kitarat ovat minulle pieni osa kokonaisuutta. Hyvä kitarasoundi ei pelasta mitään, muunkin pitää toimia. Takavuosina käytimme paljon aikaa vahvistimien, plugareiden ja muiden laitteiden vertailuun. Se on kivaa mutta kuluttavaa. Warriors-levyllä (2012) vertailimme soundeja jatkuvasti”, hän lisää.

”Rockmusassa, varsinkaan meidän bändissä, lauluäänitys ei tarvitse mitään erityistä. Mikki pystyyn ja etuaste päälle”, Miikka neuvoo.

Vaikka studioaika olisi intensiivistä, mukana on paljon turhaa ajankäyttöä. Fokus siirtyy pikkuhiljaa albumikokonaisuudesta pieniin yksityiskohtiin, joiden arviointi vaikeutuu toistojen määrästä.

”Miksauksessa se kulminoituu. Päivätolkulla tehdään, ja sitten havahtuu väittelemästä todella pienistä eroavaisuuksista. Suhteellisuudentaju katoaa”, Jussi miettii.

”Mutta se kuuluu asiaan. Jos löydät itsesi väittelemästä turhasta, niin ollaan lähellä valmista. Eilen juuri pohdittiin, että hei jätkät, kohta ollaan perillä.”

”Kyllä sitä turhaa säätöä pitääkin olla. Vaikka jotkin hertsierot eivät kaikille kuulukaan, meistä on myös hauskaa hioa niitä. Se kuuluu meidän maailmaamme”, Miikka jatkaa.

de_web4

Albumin äänittäminen etänä on ollut yleistä jo vuosia. Afterlife-albumin tekoprosessista tuskin nähdään huuruista making of -videota, missä kuukauden kokaiinikuuri ja tuottaja–laulaja-ristiriidat saavat aikaan ohuen jään päällä seisovan, hienovaraisen teoksen. Tällaiset tarinat toki yhdistetään populaarimusiikin merkkialbumien syntyhetkiin, mutta ne eivät ole luovuuden tae.

”Bändin osa ei ole enää soittaa ja sekoilla, mutta se on väärä käsitys, että magia olisi katoamassa. Aikoinaan kauhisteltiin, kun alettiin tekemään Pro Toolsilla kotona rokkia. Nykyään se on standardi. Softat ja nappulat ovat työkaluja siinä missä kitaratkin”, Jussi muistuttaa.

”Olen aina ollut sitä mieltä, että tulos ratkaisee – se, mitä tulee ulos, eikä se, miten se on tehty.”

”Tarkoitus on olla edelleen perinteinen rokkibändi. Keikoille keksitään erikseen keinot saada levyn soundit aikaiseksi. Melkein kaikki soundit ovatkin tehtävissä”, Miikka kertoo.

Nyt tuleva albumi on Chartmakersin masterointia vaille valmis. Julkaisupäiväksi on valittu 27. tammikuuta.

Aikooko Disco Ensemble tehdä jatkossakin albuminsa etämetodilla?

”On tästä oppinut paljon. Jos lähtisi uudestaan tekemään levyä näin, sujuisi moni asia jo paremmin. Tuli todistettua, että laatua saa tehtyä kotoa käsin. On hyvä asia, ettei musiikin tekotapa rajoita mitään”, Miikka ynnää.

”Tärkeintä on sisältö.”