”Jos et laita painoja takaisin paikoilleen, Justin Bieber julkaisee uuden kappaleen”, lukee kuntosalini vapaapainohuoneen seinällä. Se on abstrakti rangaistus, joka muistuttaa ympärilläni vaimonhakkaajapaidoissaan huhkivia, maastavetotankonsa rysäyttäen pudottavia äijiä ottamaan toiset ihmiset huomioon.
Samankaltainen funktio on erään baarin tippipurkin tekstillä. ”Aina, kun laitat tänne rahaa, yksi Justin Bieber -fani kuolee.” En ole koskaan tipannut paikan tarjoilijoita.
Kaskut kertovat kanadalaisen laulajan Justin Bieberin asemasta länsimaisessa kulttuurissa. Hän on universumin kirkkain miespuolinen poptähti. Ikoni, jota vihataan ja rakastetaan janan molemmissa ääripäissä.
Toisten mielestä Bieber edustaa kaikkea, mikä maailmassa on vuosikymmenten saatossa mennyt pieleen. He tehtailevat meemejä, joissa Bieberin laulama ”Baby, baby, baby ooh” repäistään kontekstista ja saadaan näyttämään naurettavalta.
Toisille Bieber edustaa kaikkea, mikä maailmassa on vielä hyvää: kauneutta, viattomuutta ja taitoa.
Reaktioissa korostuu niin väkivaltainen maskuliininen hegemonia – homofobia ja misogynia – kuin nuori, usein feminiininen toivo.
Tuntuu siltä, että vasta kun Bieber julkaisi viime vuonna Purpose-albuminsa, myös janan keskiosaan on tullut ihmisiä. Heidän mielestään Bieber on cool ja hänellä on hyviä biisejä, kuten Skrillexin ja Diplon muodostaman Jack Ü:n kanssa tehty Where Are Ü Now.
Minä kuulun siihen ryhmään. En tiennyt ennen tämän jutun kirjoittamista oikeastaan mitään Justin Bieberistä.
Tiesin, että hän on julkaissut lapsuudessaan megahitin Baby. Tiesin, että hän on vilauttanut paparazzeille kookasta penistään Bora Boralla. Tiesin, että hän on sekoillut ja pidätetty.
Minäkin vihasin joskus Bieberiä ja sitä, mitä päässäni loputtomasti soiva, heleä Baby minulle edusti. Kaikki kuitenkin muuttui eräänä yönä kööpenhaminalaisessa silent discossa, kun kuulokkeista alkoi soida täydellinen pophitti What Do You Mean?.
Kappaleen tahtiin hassusti hytkyvät ihmiset ja oma sisäinen riemuni pakottivat määrittelemään suhteeni Bieberiin uudelleen. Minusta oli tullut ainakin hetkeksi belieber.
Koripallojoukkue Cleveland Cavaliersin LeBron James lienee tavallisin ja henkisesti ehein lapsitähti, jonka Pohjois-Amerikka on koskaan tuottanut. Edes jonkinasteisen normaaliuden tavoittaminen on hänen suurin saavutuksensa ihmisenä, onhan hän voittanut NBA-mestaruuden kolmesti ja valittu sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi neljä kertaa.
Kypsään aikuisuuteen kehittyminen on lapsitähdeltä yhtä harvinaista kuin Jamesin, 31, koripallotaitojen saaminen.
Jamesia on seurattu median suurennuslasin alla siitä asti, kun hän oli pelkkä lukiolaispoika Ohiossa. 203-senttisen pelaajan harteille asetettiin 2000-luvun alussa koripallomaailman toivo: sinusta tulee seuraava Michael Jordan.
Vaikka LeBron ei koskaan nouse Jordanin tasolle (kuusi mestaruussormusta), hän on saanut kaiken mahdollisen. Ykkösvarauksen draft-tilaisuudessa suoraan lukiosta, tähtitieteellisen määrän rahaa ja vaurautta, mahdollisesti – ja siinä tapauksessa ennen kaikkea – pääroolin Space Jam 2 -elokuvassa.
Nuorena saavutetusta menestyksestä ja huomiosta huolimatta James ei kuitenkaan ole seonnut. Vaikka hän on parantumaton egomaanikko, vannoo James vakaasti työnteon, urheilullisen elämäntavan ja perheen nimeen. Hänestä ei ole saatu revittyä lööppejä kännissä ajamisesta, eikä hän ole jäänyt kiinni uskottomuudesta, huumeista tai uhkapeliongelmista.
Ehkä Jamesia on suojannut urheilumaailman suoma turva: treenien ja pelien muodostama toistuva rutiini, kehonpalvonta, valmentajat ja joukkuekaverit. Niiden varassa hän on onnistunut säilyttämään mielenterveytensä ja arvostamaan saavutuksiaan.
Monet urheilijat eivät tietenkään ole olleet yhtä onnekkaita. Ajatellaanpa vaikka pohjalla käynyttä uimaria Michael Phelpsiä tai ennen ensimmäistäkään ammattipeliä kokaiinin yliannostukseen kuollutta koripalloilijaa Len Biasia.
Liian usein lapsitähdet sortuvat ja palavat loppuun. Yleensä burnout tapahtuu parinkympin tienoilla ja oireilee pikkurikoksina ja ensimmäisinä vieroitushoitoina. Se on varsin normaalia käytöstä keltä tahansa nuorelta. Erona on vain se, että normiteineillä sekoilu tapahtuu pienemmässä mittakaavassa – heillä ei ole taloudellista vastuuta levy-yhtiölle tai Disney-korporaatiolle eivätkä heikot hetket päädy Iltalehden kanteen.
Vaikka kaikilla on vastaavia kokemuksia, maailma rakastaa lapsitähtien sekoamista. Miksi?
Koska olemme kyllästyneitä ja kyynisiä. Elämä ei tarjonnut meille sitä kauneutta ja menestystä, jota odotimme. Siksi janoamme sitä muilta.
Projisoimme toiveemme muihin: achievement by proxy. Meistä muodostuu kollektiivinen futisfaija ja tiikeriäiti. Ja me voimme vain pettyä, kuten vanhempamme pettyivät meihin.
Esimerkkejä langenneista lapsitähdistä riittää. Lindsey Lohan aloitti mallintyöt kolmevuotiaana ja siirtyi menestyksekkäälle näyttelijän uralle kypsässä kymmenen vuoden iässä. Alkoholi- ja huumeongelmat seurasivat menestystä jo ennen kuin Lohan oli parikymppinen.
Samoin kävi Macaulay Culkinille, joka oli 1990-luvun Yksin kotona -elokuvahittien tähti. Sittemmin Culkin on esimerkiksi perustanut Pizza Underground -bändin, joka esittää pitsa-aiheisia parodioita Velvet Undergroundin kappaleista. Culkin soittaa yhtyeessä kazoota.
Miley Cyrus esitti lapsena Hannah Montanaa Disney Channel -kanavalla. Pari vuotta sitten hän otti Flaming Lipsin laulajan Wayne Coynen kanssa samanlaiset tatuoinnit Cyrusin kuolleesta lemmikkikoirasta.
Disney-kanava on muutoinkin ollut otollinen kasvualusta ongelmanuorille. Buzzfeed listasi pari vuotta sitten 16 kanavan lapsitähteä, jotka on myöhemmin elämässään pidätetty.
Sitten ovat vielä Olsenin kaksoset, jotka aloittivat näyttelijöinä yhdeksänkuisina ja päätyivät syömishäiriöihin ja vieroitukseen. Eikä pidä tietenkään unohtaa kaikkien entisten lapsitähtien suurinta kummajaista, Michael Jacksonia.
Vuonna 2014 vaikutti siltä, että Lohanin, Culkinin ja Cyrusin kohtalo olisi edessä myös Justin Bieberillä. Hän oli 20-vuotias ja saavuttanut kaiken, mitä musiikkiteollisuus voi antaa.
Hyvä esimerkki Bieberin menestyksestä oli haastattelu, jonka hän oli antanut kaksi vuotta aiemmin David Lettermanille. Kyse on samasta haastattelusta, jossa Bieber kutsui Vatikaanin Sikstuksen kappelia nimellä ”sixteenth chapel”, kuudestoista kappeli.
Letterman kysyi Bieberiltä tuoksusta, jonka laulaja oli juuri lanseerannut. ”Miten sillä menee markkinoilla”, pappa-Letterman kysyi. ”Se on kaikkien aikojen myydyin tuoksu”, Bieber vastasi.
Se oli hänelle täysin normaalia, pelkkä olankohautus. Sillä kaikki, mihin hän koski, singahti myyntitilastojen ykköseksi kuin Fryygian kuningaskunnan hallitsemisen jälkeen musiikkibisnekseen siirtyneellä Midaksella.
Kristittyyn Bieberiin asetettu toivo on ollut myös uskonnollista. Hänen fanikuntansa koostui vuosia niin sanotuista beliebereistä. Urban Dictionary määrittelee termin näin: ”Valtava Justin Bieberin fani. Fanin ja belieberin merkitys on täysin erilainen. Fani jättää hänet pikkujutun vuoksi, mutta belieber ei jätä häntä, vaikka tapahtuisi suhteen kannalta pahin mahdollinen asia.”
Beliebereille on ollut tyypillistä esiteini-ikäisyys, hammasraudat ja urheilurintaliivit – sekä uskonnollisuus. Heille Bieber edustanee nykyään samaa kuin Kristus-Perkele-hahmo Milka-tytölle Timo K. Mukan teoksessa Tabu: samanaikaista uskonnollista ja varhaisseksuaalista täyttymystä sekä pettymystä.
Belieberien pettymys johtuu siitä, että vuosina 2013–14 Bieber paloi loppuun, alkoi kapinoida tai yritti elää hetken normaalia nuoruutta – miten asian sitten haluaakaan ilmaista. Jo aiempina vuosina hänellä oli ollut ongelmia virkavallan kanssa holtittoman ajamisen ja yleisen vandalismin takia.
Vuonna 2013 hän hylkäsi laittomasti hankkimansa lemmikkiapinansa Mallyn Münchenin lentokentän tulliin. Lisäksi Youtubesta löytyy samalta vuodelta materiaalia Bieberistä kusemassa ravintolassa siivousämpäriin. Videon päätteeksi hän suihkuttaa presidentti Clintonin valokuvaa siivousaineella ja huutaa: ”Vitun Bill Clinton. Kuka varasti olueni?”
Vuonna 2014 hän pommitti Kalifornian Calabasasissa naapuriensa talonovea kananmunilla. ”Haista vittu, minulla on sinulle lisää näitä”, Bieber huusi kännykkävideolla. Teinitähti ehti aiheuttaa tuhansien eurojen vahingot, ennen kuin poliisit saapuivat.
Sittemmin Bieber on myynyt Calabasasin-talonsa Khloé Kardashianille. Kuinka paljon yhtä naapurustoa voi koetella?
Munaepisodia seurasi muutama viikko myöhemmin Bieberin pohjanoteeraus, kun hänet pidätettiin Miamissa. Bieber oli kaahannut keltaisella Lamborghinilla neljältä aamulla läpi kaupungin punaista Ferraria vastaan. Hän oli marihuanan, alkoholin ja Xanax-pillereitten vaikutuksen alaisena, eikä taskussa ollut voimassaolevaa ajokorttia.
”Mitä vittua minä muka tein?” Bieber uhosi poliisille. Hänet vapautettiin 2500 dollarin takuita vastaan.
Heti vapauduttuaan Bieber kuvattiin Cadillacinsa katolla vilkuttamassa faneilleen kuin kuolleista herännyt Jacko. 270 tuhatta yhdysvaltalaista vetosi presidentti Obamaan, jotta tämä karkottaisi Bieberin maasta. Fanit puolestaan aloittivat rukousringin hashtagilla #prayforjustin.
Tapahtumat kirvoittivat mediassa runsaasti analyysejä siitä, mitä oli tapahtunut.
Miksi entiset lapsitähdet yhä uudelleen romahtavat henkisesti?
USA Todayn haastatteleman psykologin Ginger Clarkin mukaan mukaan kyseessä on usein vanhempien kontrollin puute.
”Jos vanhemmat voivat kontrolloida lapsen elämän muita osa-alueita sekä asettaa selvät rajat ja säännöt, lapset pärjäävät usein hyvin”, Clark kertoi. ”Jos vanhemmat eivät ole tasapainoisia, roolit sekoittuvat helposti. Lapsesta itsestään tulee vanhempi, mutta hän ei ole valmis vastuuseen ja hämmentyy.”
Atlanticin siteeraaman psykologin Donna Rockwellin mukaan monet lapsitähdet kärsivät menestyksen jälkeen eristäytyneisyyden tunteesta, epäluulosta ja henkilökohtaisen tilan puutteesta. Lapsi kehittää kaksoisluonteen, joka on jaettu julkkisminään ja autenttiseen minään.
Rockwellin mukaan lapsitähdet kuvaavat itseään usein eläimeksi häkissä, leluksi ikkunassa tai ”siksi tyypiksi telkkarissa”.
Esimerkiksi Isä sisäkkönä -elokuvaa kuusivuotiaana tähdittänyt Mara Wilson listasi Cracked-sivustolla seitsemän syytä, jotka selittävät lapsinäyttelijöiden myöhempää sekoamista. Wilsonin mukaan lasten vanhemmat eivät ensinnäkään joko halua tai voi auttaa jälkikasvuaan. Tähän liittyy esimerkiksi vanhempien taloudellinen menestyminen lapsen kautta. Tai se, kun Wilsonilta kysyttiin seitsenvuotiaana punaisella matolla, mitä mieltä hän oli Hugh Grantin seksinostojupakasta.
Wilson listaa myös saavutetun huomion ja lapsenkasvojen suloisuuden menettämisestä johtuvan ahdistuksen, mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön tai objektiksi muuttumisen sekä julkisuuden vuoksi tukahdutetun kapinan. Toisaalta he eivät osaa tehdä mitään muuta, sillä vain tähtenä oleminen on heille normaalia.
Ennen kaikkea lapset eivät pääse mainettaan pakoon. Koskaan. Se aiheuttaa loukkuun jäämisen tunnetta.
Bieberin vanhemmat, Pattie Mallette ja Jeremy Bieber, sopivat moneen kohtaan Clarkin, Rockwellin ja Wilsonin listaamia syitä. Heillä oli ennen Justinin syntymää omat ongelmansa. Pariskunta tapasi toisensa vuonna 1991.
Pattie kertoo elämästään ja suhteestaan Jeremyyn elämäkerrassaan Nowhere But Up (2012). Hänen äitinsä oli saanut Pattien 16-vuotiaana. Pattiea käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi useita kertoja. Teini-ikäisenä hän veti jo LSD:tä, diilasi huumeita ja yritti itsemurhaa. Hän päätyi psykiatriselle osastolle, jossa löysi Jeesuksen.
15-vuotiaana Pattie löysi myös Jeremyn. 17-vuotiaana, vuonna 1994 Kanadan Ontarion Londonissa, hän sai Justinin.
Päivänä, jona Justin syntyi, isä-Jeremy istui putkassa tappelemisesta. Hän oli viinaan menevä ja väkivaltainen mies, joka otti toistuvasti yhteen myös Pattien kanssa.
Pariskunnan suhde päättyi eroon vain vähän Justinin syntymän jälkeen. Jeremyä ei lapsensa elämässä tämän jälkeen juuri näkynyt. Hän vietti aikaa thainyrkkeilysaleilla, huumekoukussa ja vankilassa.
Nykyään Jeremy kuuluu poikansa entourageen. Hänellä on 2,5 miljoonaa Twitter- ja 1,8 miljoonaa Instagram-seuraajaa.
Jeremy on nähty polttamassa pilveä Justinin kanssa niin miamilaisessa strippiklubissa kuin lentokoneessakin – huolimatta lentokapteenin toistuvista pyynnöistä. CNN:n mukaan koneen henkilökunta oli käyttänyt kaasunaamareita, jottei olisi antanut positiivisia huumenäytteitä laskeutumisen jälkeen.
Kuten Clark totesi, vanhemman ja lapsen roolit ovat sekoittuneet.
Pattiekin (3,5 miljonaa seuraajaa Twitterissä, 1,5 miljoonaa Instagramissa) on onnistunut nettoamaan pojallaan tuntuvasti. Yksinhuoltajana hän elätti lastaan housing project -murjussa tekemällä montaa työtä samanaikaisesti. 2012 hänen elämäkertansa nousi New York Timesin Best Seller -listalle.
Justinin suhde äitiinsä on viilentynyt vuodesta 2014 sitä mukaa kuin välit isään ovat lämmenneet.
Vanhemmat eivät kuitenkaan ole ainoa selitys sille, miksi jouduttiin pisteeseen, jossa Bieber sanoi miamilaiselle poliisille ”mitä vittua minä muka tein?”
Justin Bieberistä tuli sensaatio jo 19. tammikuuta 2007, 12-vuotiaana, kun Pattie alkoi kuvata musiikillisesti lahjakkaan lapsensa esityksiä Youtubeen. Ensimmäinen niistä oli tulkinta Ne-Yon kappaleesta So Sick.
Rakeisella videolla pieni ja puhtoinen, mustaan solmioon ja valkoisen kauluspaitaan sonnustautunut poika laulaa mikrofoni kädessään sydänsuruista. Esitys ei eroa lukemattomista suomalaisista kotivideoista juurikaan, vaikka pikku-Justin on selvästi lahjakas laulaja ja esiintyjä.
Mutta tuosta videosta alkoi ensimmäisen some-aikaan syntyneen supertähden lento. Videot kiinnittivät Atlantassa 25-vuotiaan bilepromoottorin Scooter Braunin huomion. Braun maksoi Patrician ja Justinin muuton Atlantaan. Yhdessä he saivat r’n’b-tähti Usherin panostamaan ala-asteikäiseen nassikkaan. Pian Bieber kiinnitettiin Island Def Jam -levy-yhtiölle.
Youtube oli alusta asti Bieberille tärkein jakelukanava. Yhdessä Bieberin Twitter- ja Instagram-tilien kanssa se on luonut ilmiön, pitänyt yllä laulajaan kohdistuvaa maniaa ja antanut siivet uusien singlejen maailmanvalloitukselle.
Bieberin hitit ovat käyneet säännöllisesti kaikkien aikojen katsotuimpien videoiden listalla. Tällä hetkellä Sorry on listan neljäntenä 1,7 miljardilla katselukerrallaan. Baby on sijalla 15 1,4 miljardilla.
Baby on myös kaikkien aikojen ”dislaikatuin” video: katsojat ovat painaneet sen kohdalla alapeukkua 6,67 miljoonaa kertaa.
Scooter Braun rakensi välittömästi levytyssopimuksen jälkeen timanttinsa ympärille tiimin: bisnesmanagerin, kirjanpitäjän ja lakimiesarmeijan, joille Bieber puhui viikoittain. Braun jäädytti valtaosan pojan tienaamista ansioista siten, että hän saattoi ottaa ne käyttöönsä vasta täytettyään 18.
Kiertueilla ylimääräinen hälinä yritettiin minimoida: kiroilu ja biletys olivat kiellettyä, jotta Justinilla olisi turvallinen olla.
Turvallisuudelle oli tarvetta, sillä suosio oli päätähuimaavaa. Vuoden 2009 esikois-ep My World myi Yhdysvalloissa yli 2 miljoonaa kappaletta ja meni listaykköseksi Kanadassa. Vuoden 2010 albumi My World 2.0 otti listakärjen Kanadassa ja Yhdysvalloissa.
Vuonna 2012 Believe myi maailmanlaajuisesti 3 miljoonaa kappaletta ja dominoi listoja. Believe-kiertue puolestaan nettosi yli 200 miljoonaa dollaria.
”Hän (Bieber) on ihmiskunnan ensimmäinen henkilö, joka on kasvanut älypuhelimet ja kamerat ympärillään 24/7”, Braun muistutti Hollywood Reporterille vuonna 2013. Bieberistä oli tullut tosielämän Truman Burbank.
Sen vuoksi Braun oli Bieberin life coach, mentori sekä isähahmo 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa.
”Lupasin Justinille, kun hän oli 13-vuotias, etten koskaan jättäisi häntä, vaikkei hän enää laulaisi”, Braun sanoi vuonna 2012. ”Hän on kuin perheeni. Rakastan sitä lasta. Tekisin hänen puolestaan mitä tahansa.”
Toisaalta Braun markkinoi samalla aggressiivisesti itseään ”aivoina Bieberin takana”. Se on kannattanut taloudellisesti: hän lähtee jonain päivänä eläkkeelle pohjattoman rikkaana.
Vuosien 2009–12 megamenestyksen ja vuoden 2014 romahduksen jälkeen Bieber lepäsi vuoden laakereillaan. Sen jälkeen hän on ottanut askelia kohti vakavasti otettavampaa muusikkoutta.
Jo joulukuun 2013 iTunes-julkaisu Journals, vierailijoinaan muiden muassa R. Kelly, Chance the Rapper ja Lil Wayne, osoitti Bieberin pyrkivän kohti musiikillisesti arvostetumpaa statusta.
Viime vuonna julkaistu Purpose on Bieberin uran heittämällä paras albumi, joka on 4,5 miljoonan levymyynnillään ja satojen miljoonien Spotify-toistoillaan tehnyt Bieberistä salonkikelpoisen ja lähestyttävän myös muille kuin beliebereille.
Purpose on täynnä tanssittavia bängereitä, ei naiiveja teiniballadeja. Jos tällä hetkellä pitää Justinia dillenä, osoittaa lähinnä sivistymättömyyttä ja popin kelkasta putoamista.
Samalla Purpose on sovitteleva pr-tempaus, jolla Bieber pyytää anteeksi niin yleisöltä kuin ensirakkaudeltaan Selena Gomezilta. Bieberillä oli Gomeziin, joka on myös vieroitukseen päätynyt Disney-kanavan lapsitähti ja nykyinen popartisti, vaikea on-off-suhde.
Suhde alkoi Bieberin ollessa vain 16-vuotias ja päättyi eroon viimeistään viime vuonna. Parin välien vääjäämätöntä rakoilua seurattiin mediassa monen vuoden ajan. Rakastuminen ja eroaminen tapahtuivat ihmisten älypuhelinten näytöillä lähes reaaliajassa, kuten kaikki muukin Bieberin elämässä.
Purposen keskeisin kappale on I’ll Show You, joka alkaa alleviivaavilla ja helppotulkintaisilla sanoilla: ”My life is a movie and everyone’s watching. So let’s get to the good part and past all the nonsense. Sometimes it’s hard to do the right thing. When the pressure’s coming down like lightning. It’s like they want me to be perfect. When they don’t even know that I’m hurting.”
Bieber on myöntänyt Ellen DeGeneresin haastattelussa omistaneensa Gomezille albumin biisit What Do You Mean?, Sorry ja Mark My Words. Ensin mainittu toi Bieberille hänen uransa ensimmäisen Billboard-ykkössinglen, Jack Ü:n kanssa tehty Where Are Ü Now puolestaan ensimmäisen Grammyn.
Tänä vuonna Bieber on jatkanut Purposen suuntaviivoja seuraamalla ja kehittämällä musiikkiaan yhteistyökumppaneittensa kanssa yhä pitemmälle. Hän on vierailut esimerkiksi Chance the Rapperin Juke Jam -biisillä ja Major Lazerin Cold Water -singlellä.
Hän on tehnyt yhteistyötä myös Kanye Westin kanssa, mutta tuloksia ei ole vielä kuultu. Kanyen mielestä What Do You Mean? oli vuoden 2015 paras biisi.
Vierailut piirtävät tulevaisuuden kuvaa Bieberin uralle: edm:ää ja kollaboraatioita maailman parhaiden räppäreiden kanssa. Bieberin taiteelliset mahdollisuudet ovat kutkuttavat. Edellytykset 2010-luvun Michael Jacksonin, popmusiikin seuraavan Jordanin, syntymiselle ovat olemassa.
Purposen pressikierroksella Bieber antoi pitkät haastattelut esimerkiksi Complexille, ID:lle ja Ellenille. Kaikkien niiden punaisena lankana oli sovitus, anteeksipyyntö ja sama eteenpäin katsominen, joka välittyy myös Purposen sanoituksista.
Erityisesti Bieber korosti uutta suhdettaan Jeesukseen.
”Haluan elää kuten Jeesus. En olla Jeesus, sitä en koskaan voisi tehdä”, Bieber kertoi Complexille.
”Joskus, kun en halua tehdä jotain, jonka tiedän olevan oikein, muistan, ettei Jeesuskaan varmaan halunnut nousta ristille kuolemaan.”
Talk show -isäntä James Cordenin kuuluisassa autokaraokepätkässä viime marraskuussa Bieber oli rentoutunut, kypsempi ja itseironinen, vaikka paparazzit ympäröivät hänet joka pysähdyksellä. Näytti kuin hän olisi viimein löytänyt oman itsensä.
Helmikuussa GQ:n kansi huusi: ”Annetaan Justin Bieberille anteeksi”. Ehkä meidän pitäisi. Tammikuinen perseenvilautusskandaali Meksikon Tulumissa ei tosin varsinaisesti vakuuttanut yleisöä siitä, että Bieber olisi aidosti muuttunut.
Syyskuussa Bieberin sovitusintentiot voi arvioida omin silmin, kun yksi planeetan kiinnostavimmista supertähdistä vierailee Purpose-kiertueellaan Helsingin Hartwall-areenalla.
Avonaisia kysymyksiä on loputtomasti: Onko Bieber tuhkasta noussut feeniks vai pr-tempulla yleisöään höynäyttänyt sekopää, joka on matkalla 27-klubiin tai Michael Jacksonin kohtaloon? Onko hän jo saavuttanut koko potentiaalinsa, vai voivatko hänen tulevat työnsä nousta suurten bileäänitysten joukkoon?
Sitä emme vielä voi tietää. Varmaa on, että Justin Bieber on viimeinkin aikuinen ja voimme suhtautua häneen sellaisena.
Kenties pian voimme tarkastella häntä vain ihmisenä, joka tekee hyvää musiikkia – ei nykyajan rappiosta viestivänä lapsinukkena, omaa mitättömyyttämme peilaavana Kristuksen kaltaisena toivona tai abstraktina pahana, jolla voidaan pelotella kuntoilijoita laittamaan painot takaisin paikoilleen.
Justin Bieber esiintyy Helsingin Hartwall-areenalla 26.–27.9.