Indiepojat karkkikaupassa – haastattelussa toista albumiaan tekevä Liima

Tanskalaisen indieyhtye Efterklangin jäsenistä ja perkussionisti Tatu Rönköstä koostuva LIIMA luo äänimaisemia, joiden voisi epäillä syntyneen viikkokausien studioerakoitumisen seurauksena. Näin ei kuitenkaan ole. Yhtye luo soundinsa valmiiksi keikkatilanteissa ja päästää miksausvaiheessa kokonaan irti.

Malthe Ivarsson

Viime vuoden keväällä debyyttialbuminsa ii julkaissut Liima on Kööpenhaminassa viimeistelemässä toisen ­levynsä­ päällekkäis­äänityksiä. Takana on viiden päivän reissu Porvoossa, missä levyn pohjaraidat tehtiin.

”Porvoossa eristimme itsemme muusta maailmasta ja teimme hommia 15 tuntia päivässä. Se oli juuri mitä tarvitsimme”, Rasmus Stolberg kertoo Skypen välityksellä.

”Bändin välinen dialogi oli jatkuvaa ja ideointi eli vapaana. Ruokatunnilla keksittyä ajatusta voitiin kokeilla välittömästi”, kuvaan tullut Tatu Rönkkö jatkaa.

Liima levyttää brittiläiselle indiejätti 4AD:lle, joten puitteet ovat kohdillaan. Kööpenhaminan huippulaadukas studio saa miehet hihittelemään kuin pojat karkkikaupassa.

”Siistiä olla näin tasokkaassa paikassa, missä voi maustaa soundeja ja ajaa niitä erilaisten kreisien efektien läpi. Tämä on täydellinen studio jälkituotantoon”, Stolberg fiilistelee.

Maustettavaa riittää. Syntetisaattorit ja samplet ovat alusta alkaen olleet pääosassa Liiman elektronisessa äänimaisemassa. Myös tulevalla levyllä piisaa kerroksia, mutta nyt tempoa on esikoisalbumia vähemmän.

”Tämä on tanssittavampi levy kuin debyyttimme – kuin hidasta tanssimusiikkia aikuisille”, Rönkkö kuvailee.

”Nyt punainen lanka säilyy paremmin. Referensseinä meillä oli ainakin Depeche Mode ja Joy Division”, Stolberg lisää.

Malthe Ivarsson

Rikkaasta äänimaailmasta huolimatta Liima ei kumpua studiokellarin loputtomista syntikkakokeiluöistä vaan lavalta. Biisit on testattu keikoilla moneen kertaan etukäteen, ja vaikka soundit on viilattu pitkälle, ne ovat syntyneet spontaanisti keikka- tai jammailutilanteissa.

”Esituotanto on kaikki kaikessa. Aloitamme biisien soittamisen livenä välittömästi. Suurin osa tämän levyn kappaleista on soitettu keikoilla jo montakymmentä kertaa etukäteen”, Stolberg kertoo.

Metodi on Liimalle tuttu. Yhtye keikkaili debyyttialbuminsa äänitystä edeltäneellä viikolla jopa 11 kertaa soittaen vain levytettäviä biisejä. Jotta soundeja päästiin testaamaan, bändi esiintyi kaikkialla mihin pääsi.

”Silloin ajoimme läpi ­pikkukaupunkeja ja esiinnyimme lukioissa. Aamuyhdeksältä oli keikka koulun aamunavauksessa, sitten mentiin äkkiä pakulla viereiseen kaupunkiin, ja kahdelta iltapäivällä sama uusiksi. Automatkoilla biisejä pohdittiin ja hiottiin”, Rönkkö muistelee.

Studioon mennessään bändi tunsi levyn kuin omat taskunsa, joten laadukkaita raitoja ei tarvinnut kuin maustaa. Valmista syntyi nopeasti.

”Jos studiossa tuntuu epävarmalta, alkaa yleensä lisätä tavaraa ja viilata pilkkua. Silloin aikataulut venyvät. Nyt tuntuu, kuin meillä olisi enemmän aikaa muihin studioprojekteihini verrattuna, vaikka todellisuudessa aika on lyhyempi”, Stolberg sanoo.

”Ilman esituotantoa levymme tekemiseen tarvittaisiin luultavasti kuukausi isossa linnassa keskellä ei mitään. Nykyinen tyyli sopii meidän dynamiikkaamme parhaiten.”

Malthe Ivarsson

Studiossa Liiman on pakko olla tehokas, sillä bändin jäsenet asuvat kolmessa eri maassa: Stolberg ja Casper Clausen Tanskassa, Rönkkö Saksassa ja Mads Brauer Sveitsissä. Kuhnurointi studiossa on pitänyt pyrkiä minimoimaan. Jos flow on hyvä, siihen pitää tarttua.

”Otamme kappaleesta ehkä viisi ottoa, ja teemme kolme biisiä päivässä. Emme koskaan käytä liikaa aikaa yhteen biisiin. Kuuntelemme, lisäämme tarvittavat, siirrymme seuraavaan, ja aloitamme lopulta kierroksen alusta. Eräänlainen kiertokulku. Tämä pitää tekosykkeen yllä”, Stolberg sanoo.

Tehokkuutta on lisännyt Grizzly Bearin basisti ja tuottaja Chris Taylor. Hän on opettanut bändin pysähtymään, kuuntelemaan, ja menemään eteenpäin.

”Chris sai meidät miettimään, onko kappaleen koko potentiaali käytetty. Olemme nyt objektiivisempia biisiemme suhteen, emmekä lisäile niihin tavaraa holtittomasti”, Stolberg sanoo.

”Chris puskee meitä pois mukavuusalueeltamme niin, ettei se tunnu epämukavalta. Lisäksi hänellä on hyvä ihmissuhdevainu. Hän ymmärtää bändikemiaa”, Rönkkö lisää.

Debyytillä soittimet äänitettiin livenä. Nyt prosessi on hitaampi, mutta myös opettavaisempi. Varmuus studiotekemiseen on kova, ja bändi tietää tarkemmin mitä haluaa.

Kun Liima soitti ensimmäisen, puoli-improvisoidun keikkansa Tuusulan Meidän festivaaleilla vuonna 2014, Rönkön soittimina toimivat kipot, kattilat ja sämpleri. Nyt keittiökalusterummut on vaihdettu oikeisiin kannuihin.

”Se on luonnollinen jatkumo. Tosin parissa biisissä kuullaan vielä mausteena kattiloita ja vasaralla taottavaa metallitankoa”, Rönkkö paljastaa.

Malthe Ivarsson

Kokeilunhalua ja huoletonta rohkeutta Liimalla kyllä on. Levy on jo loppusuoralla, ja se päätyy pian miksattavaksi. Silloin bändi aikoo päästää teoksestaan irti.

”Emme aio osallistua miksaukseen. Tykkään uppoutua syvälle itse biiseihin, ja kun työni on tehty, antaa levyn jollekin, johon luotamme. Kun tekee tiettyjä biisejä liian kauan, niistä katoaa perspektiivi. Pitää antaa muiden ihmisten tehdä, missä he ovat hyviä, ja sitten reagoida siihen”, Stolberg sanoo.

”Jos neljä ihmistä yrittää saada miksaajasta itselleen työkäden, huudellen ideoita sohvalta, siitä ei tule mitään”, Rönkkö jatkaa.

Luopuminen on usein haastavaa. Vaikeinta on hyväksyä se, että toinen ihminen voi tehdä muutoksia kappaleisiin, jotka on itse säveltänyt.

”Irti päästämistä on harjoiteltu viimeiset kaksikymmentä vuotta, eikä se ole vieläkään helppoa”, Stolberg muistuttaa.

”Aloitteleva artisti ei ole vielä varma omasta identiteetistään, vaan vasta etsii sitä. Kappaleista voi tulla äärimmäisen henkilökohtaisia, kun yrittää määritellä itsensä laulujen kautta. Säveltäjästä tulee yhtä kappaleiden kanssa.”

Tässä on Stolbergin mielestä vaaransa. Musiikkialbumi kun on yhdistelmä kaikkia, ketkä ovat sen teossa mukana olleet.

”Kun on vuosia hommissa, huomaa, ettei ole yhtä levyä, joka täydellisesti kuvastaa minua henkilönä. Levy on osia sinusta, mutta ei sinä. Voit vaikuttaa omalla persoonallisuudellasi bändin levyyn, mutta se ei ole kokonaan sinun. Se on myös hienoa bändissä olemisessa.”

Vaikka Efterklang on edelleen elossa, Liima on täyttänyt nelikon kalenteria jo useamman vuoden. Säveltämis- ja ­äänittämispuoli sujuu bändiltä tehokkaasti, mutta tulevaisuuden suunnitelmia ei tehdä yhtä järjestelmällisesti.

”Meillä kaikilla on hyvä fiilis levystä. Jos fiilis on hyvä, levyä haluaa soittaa myös yleisölle. Ja jos yleisö pitää siitä, miksei tehdä sitä lisää. Näin uskon meidänkin toimivan”, Stolberg ynnää.