Artikkeli tehtiin alun perin vuonna 2013 julkaistun Historien om Leila K -elämäkertakirjan tiimoilta.
Ruotsi ei vielä vuoden 1989 alussa ole se kansainvälinen pop-paratiisi, jona se nykyään tunnetaan. Roxetten läpimurto on yllättävää lähitulevaisuutta, ja ABBA on jäänyt jonnekin leveälahkeiseen menneisyyteen.
Vaikka Ruotsin radiossa soi lähinnä eurodisco ja aikuisrock, Tukholman muotiklubien soundi on hiphop. Yhdysvaltalaista esikuvaansa melodisempi ja kaupallisempi skandinaavinen versio on jo synnyttänyt oman alakulttuurinsa, ja levy-yhtiötkin ovat heränneet sen potentiaaliin.
Ilmiön ensimmäiseksi tähdeksi nousee rapin Ruotsin mestaruuskisasta bongattu tuiki tuntematon ”Miss Melodie” eli juuri 17 vuotta täyttänyt Leila El Khalifi.
Leila on kotoisin Bergsjön lähiöstä, Göteborgista. Hänen isänsä on vakaumuksellinen muslimi ja muuttanut Marokosta Ruotsiin vain muutama vuosi ennen Leilan syntymää.
Vaikka Leilan kotona vallitsee tiukka islamin mukainen kuri, tunnetaan hänet koulussa hurjapäänä, joka ei pelkää mitään tai ketään. Teini-ikäisenä Leila hengaa päivät ostarilla ja riimittelee kavereidensa kanssa kasettinauhurille itse tekemäänsä räppiä. Illalla Leila pesee meikit ja palaa kotiin isänsä tiukan valvonnan alle.
On vain ajan kysymys, milloin tilanne räjähtää.
15-vuotiaana Leila karkaa kotoaan ja saa peräänsä lastensuojeluviranomaiset. Tarina saa yllätyskäänteen, kun Leila osallistuu vuonna 1988 rapin mestaruuskisoihin ja tutustuu tuomaristossa istuvaan Rob’n’Raz-duoon.
Leila ei voita, mutta Rob’n’Raz pyytää kovaäänistä teinityttöä vierailijaksi tulevalle singlelleen.
Rob’n’Razin debyyttisingle on ollut huti, mutta Leilan maaninen energia tuo sen seuraajalle Got to Getille (1989) tarvittavaa potkua. Kappale nousee Euroopan listoille ja breikkaa yllättäen myös Britanniassa.
Yhtenä päivänä Leila on lastensuojelun etsimä karkuri, koulupinnari, myymälävaras ja muutenkin mahdoton, seuraavana juhlittu pop-tähti esiintymässä Top of the Popsissa. Asiat tuntuvat etenevän liiankin nopeasti, mutta karusellia ei voi pysäyttää.
Toista hittiä ja mahdollisuutta ei ehkä tule.
Leika K ja Rob’n’Raz vuonna 2015.
Ruotsissa Leilasta tulee siirtolaisuuden virallinen maskotti. Toimittajat saavat toimia Leilan terapeutteina tämän käydessä läpi taustaansa, isäsuhdetta ja irtautumista islamista. Lehdistö rakastaa Leilaa, koska tämä ei osaa tai halua sensuroida itseään.
Yhteistyö Rob’n’Razin kanssa päättyy, kun Leila K karkaa Ibizalle bailaamaan kesken Ruotsin-kiertueen. Tämä on ensimmäinen Leilan lukuisista ammatillisista itsemurhista.
Tässä vaiheessa Leilan yhdeksästä pop-elämästä on vielä kuitenkin monta jäljellä. Uudelleensyntyminen eurodance-diivana tapahtuu Leilan vierailtua Dr. Albanin Hello Africa -hitillä (1990) ja ystävystyttyä sen tuottajan Denniz Popin kanssa. Pop on juuri perustamassa Cheiron-studiota ja tuotantoryhmää, ja Leilasta tulee sen ensimmäisiä artisteja.
Open Sesame nostaa Leila K:n takaisin listojen kärkeen, ja muutaman kuukauden sisään Cheiron-soundi räjähtää lopullisesti Ace of Basen läpimurron myötä. 1990-luvun loppuun mennessä Cheiron on yksi maailman menestyneimmistä tuotantotiimeistä.
Historien om Leila K:n kirjoittaja, myös artistina ja biisintekijänä tunnettu Petter Wallenberg kertoo, että Leila oli edellä aikaansa. Leilan räppäys ja karjuminen Electric-hitillä (1995) oli jotain, jota ei ole kaupallisessa popissa aiemmin nähty tai kuultu.
Toisin kuin muut ruotsipopin naiset, Leila ei ole hillitty tai hallittu.
”1990-luvulla naistähdet pysyivät vielä tiukasti omissa lokeroissaan. Leila K oli kuitenkin samaan aikaan räppäri, punkkari, club kid, poptähti ja homoikoni. Tänä päivänä Leilan vaikutuksen voi nähdä selvästi Lady Gagan kaltaisissa tähdissä”, Wallenberg sanoo.
Leilan ura ei tyssää kuitenkaan skandaaleihin vaan Denniz Popin yllättävään kuolemaan vuonna 1998. Ilman vaikutusvaltaista suojelijaansa Leila on tuuliajolla.
Seuraavat vuodet tuovat muutaman epämääräisen levytyksen, SVT:n tekemän dokumentin Fuck You, Fuck You Very Much (1998) ja oikeudenkäyntejä.
Leilalla ei tunnu olevan motivaatiota musiikin tekemiseen. Cheironissa tuotetaan nyt Britney Spearsin ja ’N Syncin kaltaisia kansainvälisiä barbienukkeja, eikä monikaan kaipaa Leilaa nurkkiin rääkymään.
Vuonna 2003 saadaan Suomenkin iltarievuista lukea, että Leila K on koditon.
Petter Wallenbergin Historien om Leila K kertoo yrityksistä jäljittää elohopeamaista Leilaa ja saada tähti takaisin levytysstudioon. Vaikka Leila innostuu aluksi yhteistyöstä, saa Wallenberg huomata pian, että hänen lapsuuden idolinsa on mestari sabotoimaan omia mahdollisuuksiaan.
Leilan kautta Wallenberg tutustuu Tukholman kodittomien ja huumeidenkäyttäjien maailmaan sekä oikeuslaitokseen ja byrokratiaan, joka voi estää perustellunkin avunsaannin.
Kirjaan haastateltujen ystävien mukaan Leilan ongelmat juontavat juurensa diagnosoimattomaan ADHD-häiriöön. Nyt 42-vuotias Leila on yhä tuuliviiri, jonka maailmassa tämän päivän kamut voivat jo huomenna olla vihamiehiä.
Myös välit Wallenbergiin ovat ehtineet viiletä kirjan julkaisuun mennessä ja Leila on ehtinyt haukkua sekä hänet että koko kirjan ruotsalaiselle lehdistölle. Wallenberg on kuitenkin diplomaattinen ja optimistinen kommentoidessaan Leilan kuulumisia.
”Leila on selviytyjä, se on hänen positiivinen voimansa. Hän voi olla vihainen ja sekaisin, mutta sisimmissään hän on edelleen se sama hurmaava tyttö, josta tuli Ruotsin ensimmäinen rap-tähti.
Kiinnostus Leila K:ta kohtaan on edelleen valtava. Heti kun hän on itse siihen valmis, Leila voi tehdä todellisen paluun.”
Janne Siironen
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 1/14.