Mikä yhdistää Lady Gagaa, Michael Jacksonia, Madonnaa ja Elton Johnia? Muilta kopioiminen, tietty

23.11.2013

Lady Gaga on popin keisarinna tutuissa vaatteissa. Uuden Artpop-levyn performanssitaiteesta ammentava mainoskampanja on klassinen esimerkki siitä, kuinka lahjakkaimmatkin tähdet ovat aina lainailleet ideoita edelläkävijöiltä. Janne Siironen kertoo aiheesta lisää.

Teksti: Janne Siironen, kuva: Inez & Vinoodh

2013 on Lady Gagan kuudes vuosi kansainvälisenä supertähtenä. Myös tuore albumi Artpop nousi ilmestymisviikollaan odotetusti listojen kärkeen ympäri maailmaa.

Mediassa ja keskustelupalstoilla elää silti epäilys artistin ”aitoudesta”. Lokakuussa netissä pyöri esimerkiksi meemi, jossa väitettiin, että Lady Gagan Applause-singlen kansitaide on lähes identtinen turkkilaisen Zeki Mürenin vanhan kansitaiteen kanssa. Some-päivittelyä ei paljoa tuntunut häiritsevän se, että kyse oli ilmiselvästä väärennöksestä. Myös uusinta singleä Do What U Wantia on ehditty epäillä plagiaatiksi, vaikka väitetty plagioinnin kohde, melko tuntematon Dance with the Dead on itse kiistänyt syytökset jyrkästi.

Vimma, jolla Lady Gaga halutaan osoittaa jonkinlaiseksi silmänkääntötempuksi, ei perustu faktoihin vaan tavallisesti henkilökohtaiseen kokemukseen ja arvostelijan ikään. Se, mikä popmusiikissa on tuntunut vallankumoukselliselta 11-vuotiaana, ei välttämättä herätä samaa reaktiota enää keski-iässä. Entisten nuorten pitäisi kuitenkin tajuta, että pyörä pitää keksiä joka kerta uudelleen. Teini-ikäisen kuuntelijan voi olla vaikea samaistua 66-vuotiaaseen David Bowieen. Jokainen sukupolvi tarvitsee uudet idolit, vaikka sanoma pysyisi samana.

Gaga ei tietenkään istu yksin iltaisin ompelukoneella ompelemassa kyljysmekkojaan vaan käyttää surutta tiiminsä Haus of Gagan luomuksia. Hän on epäilemättä paljon velkaa tyylistään Klaus Nomin kaltaisille takavuosien eksentrikoille. Mutta lainaukset, niin visuaaliset kuin musiikilliset, ovat aina kuuluneet popkulttuuriin. Jokaista legendaa on kopioitu, ja legendat ovat itsekin kopioineet. Alakulttuurien ideat ja tyylit nousevat kansan tietoisuuteen isompien tähtien kautta. Nomin kaltaisten uranuurtajien merkitystä ei voi kiistää, mutta suuret massat haluavat erikoisuutensa miedommaksi lantrattuna ja kivalla cocktail-sateenvarjolla koristeltuna.

Ennen internetiä tavallisen musiikinkuluttajan on ollut vaikeampi tajuta popin lainauksia ja jäljittää niiden alkuperää. Jos nostaa nostalgian värittämät ruusunpunaiset lasit hetkeksi silmiltään, voi nähdä mielenkiintoisia yhteyksiä.

Tiesitkö vaikkapa, että Michael Jacksonin moonwalk oli käytössä jo ennen tähden syntymää? Tuolloin backslideksi kutsuttu tanssiliike oli sekä miimikko Marcel Marceaun että Jacksonin suuren esikuvan James Brownin vakiotemppuja lavalla. Tai kuinka yli 80-vuotias Marlene Dietrich kiukutteli 1980-luvun lopulla lähipiirilleen uudesta tähtösestä Madonnasta, joka häpeilemättä varasti lookkeja melkeinpä konkrettisesti legendan vaatekaapista. Alkuperäinen New Yorkin Vogue-skene ei myöskään koskaan antanut anteeksi sitä, kuinka neiti Ciccone tuli näki ja pölli koko elämäntavan nimiinsä ”tribuuttisinglellään” Vogue.

Elton Johnin 1970-luvulla kokema metamorfoosi tavanomaisesta trubaduurista elämää suuremmaksi showpelleksi puhututti myös, eikä vähiten Eltonin ihailemaa alkuperäistä ”Mr. Showmanshipiä” Liberacea. David Bowien muutos 1960-luvun lopun perus-modista tähtien lähettilääksi on taas paljon velkaa ajan amerikkalaisille protopunkkareille, ja ainakin Bowien ex-vaimon Angela Bowien mielestä hänelle.

Sama keskustelu popmusiikin aitoudesta on jatkunut jo 60 vuotta. Little Richardia pidettiin aikanaan autenttisena rock and rollin kuninkaana ja Elvistä suurelle yleisölle myytävänä perheystävällisenä versiona. Silti molempien valtava merkitys rockille tunnustetaan.

Jopa Gagaa Artpopilla inspiroinut ”pop-taiteen isä” Andy Warhol sai aloittaessaan paljon vaikutteita muilta taiteilijoilta, jotka jo 1950-luvulla yhdistelivät töissään populaarikulttuuria ja klassista maalaustaidetta. Tuolloin Andy vielä itse somisteli tavaratalon näyteikkunoita.

Lady Gagan puolustukseksi voi todeta, että tämän lainailut ovat aina osoittaneet taiteen nyanssien tajua. Popin historia tuntee nimittäin myös melkoisen tökeröitä yrityksiä valjastaa muiden ideoita ja ajatuksia omaan käyttöönsä. Esimerkkinä vaikkapa Billy Idolin surullisenkuuluisa yritys päivittää itsensä cyperpunkin viralliseksi ääneksi 1990-luvun alussa.

Artikkelin lyhennetty versio on julkaistu Rumbassa 11/13.

Lisää luettavaa