Murmansin harharetket Baltiassa jatkuvat. Tällä kertaa ryhmä matkaa Riikaan.
Teksti ja kuvat: Murmansk
Murmansk kiersi joulun alla uuden Rüütli albuminsa tiimoilta Baltiassa esiintyen Tallinnassa, Rigassa ja Liepajassa. Tässä kiertuepäiväkirjan osa 2, jossa Murmansk 21.12. Rigan Nabaklab klubilla yhdessä Virolaisen Elephants From Neptunen ja Latvialaisen Inokentijs Mārpls -yhtyeen kanssa. Sarjassamme ”kaikki joko menee putkeen tai sitten ei”.
Murmanskin voi nähdä tällä viikolla keikoilla Suomessa PE 11.1. Oulun Nuclear Nightclubissa ja LA 12.1. Kuopion Henry´s Pubissa.
MURMANSK: BALTIAN KIERTUEPÄIVÄKIRJA, OSA 2.
Täysillä tutkaan vai täysin tutkalla? Ar labu nakti, Riga.
Tallinnan Von Krahlin -keikan jälkeen oli tarkoitus lähteä Riikaan. Keikkapaikkana vanha tuttu Nabaklab. Ihme klabi. Hieno paikka, ei siinä mitään. Edellisellä kerralla siellä soittaessamme samaan iltaan meidän lisäksi oli mahdutettu paikallinen goottirock-suuruus kaikkine tarpeistoineen, kreikkalainen bläkkis-bändi ja italialainen, “Euroopan-kiertueella” oleva kokoonpano, jonka genreluokittelu jää jonnekin metallimörinän ja funkahtavan jazzin välimaastoon. Tällä kertaa oletimme että oltaisiin astetta tasaisemmalla lineupilla liikenteessä.
Meille ja Elephantseille oli sovittu haastattelu riikalaiseen yliopistoradioon. Vaihtoehtoina oli joko lähteä ajamaan Tallinnasta aikaisin ja ihan kuuppa jumissa, tai lähteä myöhemmin toimivalla päällä ja ajaa vähän kovempaa. Valitsimme jälkimmäisen, mutta talvisää ja ruuhka sotkivat suunnitelmat.
Juuri kalkkiviivoilla huomattiin, että ollaan hieman myöhässä. Soiteltiin Riikaan ja kuultiin, että turha tulla enää. Näin siitäkin huolimatta, että tapaamisaika ei ollut edes ummessa. Haastatteluista jäänyt tyhjä slotti oli hienovaraisesti jätetty radiossa paikkaamatta, ja kanavalta ei kuulunut varttiin yhtikäs mitään.
Mentiin siis vain keikkapaikalle, ja ketkäs ne siellä olivatkaan? Nepulit! Olivat myös myöhästyneet haastattelusta. Niidenkin haastiksen kohdalla radiosta oli kuulunut pelkkää kohinaa.
Elephants from Neptune.
Keikkapaikalla säätöä ja säännönmukainen, maksamatta jäävä parkkisakko. Ollin ja Jaakon iloksi Nabaklabilla oli pöytäfutis, mikä yleensä tarkoittaa sitä, ettei tyyppejä juuri tarvitse turhaan etsiskellä. Ehtivät kyllä rökittää sekä Fantti-edustajat että paikalliset taitajat, kunnes jostain ilmestyi ne pari kiintiö-saksalaista, jotka antavat lajissa neppariin kerta toisensa jälkeen. Donnerwetter!
Aikaa tappaessamme kyseltiin baarimikolta, onko latvialaisilla mitään stereotyyppisiä vitsejä virolaisista. Hieman kiusaantuneen oloisesti hän selitti, ettei oikeastaan. Tai ehkä kuulemma sellaisia, että eestiläiset ovat aina “tosi nopeita”. Jasså? Kunnes hänelle selvisi, ettemme olleetkaan virolaisia.
“Oh so you’re not Estonians? The joke is the other way around. They’re so slow, you know with their language.” Sekös meitä nauratti!
Nepparit soitti ensin ja jengiä oli siinä kohtaa ihan jees. Bändissä on hienoa se, että ne saavat porukan kuin porukan mukaan. ”Make it happen!”
Vilinää Backstagella.
Keskimmäisenä soitti paikallinen old skuul -pumppu Inokentijs Mārpls, jonka kerrottiin tuoneen punkin Latviaan ja joka on siten kaiketi vastine pohjoisnaaberin J.M.K.E.:lle. Jos mikään punkkeikka ei muutu puolen tunnin jälkeen paremmaksi, niin ei se tee varmasti sitä myöskään puolentoista tunnin jälkeen.
No eipä siinä mitään, ellei se olisi samalla tarkoittanut meidän oman soittoajan siirtymistä puoli kolmeen yöllä. Siinä vaiheessa klabi olikin suht tehokkaasti tyhjentynyt, ja keikallemme jäi kourallinen kiinnostuneita ja muutama humalainen. Riehuttiin siinä sitten omaksi iloksi, siis sydämen hyvinvoinnin vuoksi. Ar labu nakti!
Päiväkirjan seuraavassa osassa Murmansk jatkaa matkaansa Liepajan Fontaine Palaceen.