Voiko murhaajista tehdä pop-kappaleita tyylikkäästi, rikoksen tekijöitä jonkinlaiseen antisankarin rooliin nostamatta? Rumban työharjoittelija Linda Kämäräinen perehtyi aiheeseen ja listasi mielenkiintoisimmat murhamiehistä kirjoitetut laulut.
Teksti: Linda Kämäräinen, kuva: Jakub Schikaneder (Murder in the House, 1890)
Synkät tarinat kiehtovat artisteja, ja popkulttuurissa onkin kautta aikojen ollut tapana tutkia pimeää, vinoutunutta mieltä. Tässä on tietenkin riskinsä, sillä pahimmillaan murhalaulusta tulee tympeää rikollisen ihannoimista. Ei ihme, että artistit kirjoittavat aihetta sivuavissa kappaleissaan lyriikkansa sellaisiksi, että ne voidaan tulkita monin eri tavoin. Esittelemme nyt viisi laulua, joissa pahoista asioista lauletaan uhoamista tai hirmutöillä mässäilemistä kekseliäämmin.
Sufjan Stevens: John Wayne Gacy, Jr. (2005)
Vuoden 2006 Illinois-albumi on yksi 2000-luvun merkittävimmistä levyistä. Albumilta lohkaistu John Wayne Gacy, Jr. kertoo samannimisestä sarjamurhaajasta. Turmeltunut aihe saa kauniit raamit, kun Sufjan Stevensin kuiskaileva laulu yhdistyy riisuttuun pianotaustaan. Artisti on poiminut lyriikoihinsa otteita murhaajan historiasta. Gacyn lapsuusajoistakin kerrotaan. Huumaavinta ja samaan aikaan kammottavinta on kappaleen hiljentyvä loppu, jossa kertojaääni vertaa itseään hirmutekoihin kykenevään mielipuoleen: ”And in my best behavior I am really just like him.”
Bruce Springsteen: Nebraska (1982)
19-vuotiaan massamurhaajan Charles Starkweatherin ja hänen nuoren tyttöystävänsä tarina kiinnosti Springsteeniä 1980-luvulla. Nebraska-levy on huomioitu muun muassa Rolling Stonen kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla. Levyn nimikappale on Starkweatherin näkökulmasta kerrottu tarina hänen ja hänen tyttöystävänsä Carol Anne Fugaten verisestä taipaleesta, jonka aikana he tappoivat 11 ihmistä. Kappaleessa käydään läpi pariskunnan tarina alkaen heidän ensitapaamisestaan ja päättyen Starkweatherin kuolemantuomion täytäntöönpanoon: ”Sheriff when the man pulls that switch sir and snaps my poor neck back. You make sure my pretty baby is sittin’ right there on my lap.”
Neko Case: Deep Red Bells (2002)
Amerikkalainen lauluntekijä vietti nuoruusvuotensa Seattlen alueella, jolla myös sarjamurhaaja Gary Ridgway herätti pelkoa samoihin aikoihin. New York Timesille antamassaan haastattelussa Neko Case kertoo kantaneensa veistä mukanaan kouluun mennessään. Pelon keskellä kasvaminen vaikutti artistiin, ja hän kirjoitti kappaleen Deep Red Bells, joka kertoo tarinan yhdestä Ridwayn kuvitteellisesta uhrista. Casen täyteläinen ja voimakas ääni vangitsee.
Nightwish: Kinslayer (2000)
Suomalaista näkökulmaa aiheeseen saadaan Nightwishilta. Wishmaster-levyllään yhtye päätti ottaa käsittelyynsä niinkin raskaan aiheen kuin Columbinen kouluampumiset. Tuomas Holopainen on kertonut kappaleen taustoista bändin kotisivuilla ja korostaa, ettei tule koskaan ymmärtämään tapahtumia. Kappaleessa käytävä vuoropuhelu tappajien ja näiden entisten koulukavereiden välillä on poimittu oikeista keskusteluista, joita selviytyneet ovat kertoneet julkisuuteen tapahtumien jälkeen.