Soittorasian hengen vangitsemana – vierailevana musiikkikriitikkona Arman Alizad

Vuoden viimeisessä Hittikarusellissa tuoreista kappaleista keskustelevat karuselli-isäntä KIMMO VANHATALO ja toimittaja-tuottaja-juontaja-räätäli ARMAN ALIZAD. Moneen ehtivä Alizad on viime aikoina ollut esillä muun muassa Pahan jälkeen -dokumenttisarjan ja Arman live -keskusteluohjelmansa ansiosta. Musiikkimakunsa Alizad kuvailee ulottuvan Eppu Normaalista Danzigiin ja Die Antwoordista The Cureen. Mutta kuinka hänelle uppoaa country?

29.11.2016

Pussy Riot feat. Desi Mo & Leikeli47
Straight Outta Vagina

Straight Outta Vagina löytyy Pussy Riotin tuoreelta TV on the Radion Dave Sitekin tuottamalta ep:ltä Xxx. Vaikka julkaisu on yhtyeen nimissä, todellisuudessa se on aktivistiryhmän kuuluisimman jäsenen Nadežda Tolokonnikovan soololevy.

AA: ”Tämä on ihan vitun hyvä biisi. Sellainen musiikki, jossa on munaa, on aina helvetin siistiä. Se voi lähteä sanomasta tai huudosta tai biitistä. Purkkabiisikin voi olla tosi hyvä, mutta pääsääntöisesti kappale, jossa on niin sanotusti munaa, yleensä toimii. Tai sanotaan asennetta. Asennerikas musiikki on siistiä, ja tässä sitä oli paljon.”

KV: ”On mielenkiintoista, että vagina tai jopa pussy tuntuvat yhä jotenkin shokeeraavilta sanoilta, toisin kuin esimerkiksi dick. Osittain siitä tämä kappale selvästi kertookin: ’Don’t play stupid / Don’t play dumb / Vagina’s where you’re really from’.”

AA: ”Tuo on totta. Ne asenteet ovat todella syvälle juurtuneita. Itsekin käytin termiä ‘olla munaa’, kun tarkoitin, että tässä on asennetta. En tiedä onko se shokeeraavaa vai etäistä vai shokeeraavaa sen takia, että se on etäistä.”

KV: ”Minulla ei ole ollut kauhean selvää käsitystä siitä, minkälaista musiikkia Pussy Riot tekee. Kuvittelin sen olevan punkimpaa. Tämä oli asenteellista, mutta yllättävänkin poppia. Kappale kuulosti myös hyvin amerikkalaiselta. Jos en tietäisi, en välttämättä arvaisi, että esittäjä on Pussy Riot. Joka tapauksessa tämä on hyvä kappale.”

AA: ”Popmusiikki on hyvä kanava viedä asioita läpi ihmisille. On hienoa, jos kappale saa ihmiset ajattelemaan. Tulee mieleen esimerkiksi Die Antwoordin Evil Boy. Se ei välttämättä heti aukea, mutta sitten tajuaa, että se kertoo ympärileikkausseremonioista, jotka ovat pojille hengenvaarallisia eteläisimmässä Afrikassa. Kappale nosti esiin yhden yhteiskunnallisen epäkohdan, joka olisi muuten saattanut jäädä huomiotta. Musiikin kautta asiat tarttuvat paljon paremmin.”

JVG feat. Elias Gould & MGI
Revolveri

Viimeisen neljännesvuosisadan toiseksi katsotuimman kotimaisen elokuvan, viime vuonna ensi-iltansa saaneen Luokkakokouksen soundtrackilla kuultiin yksi JVG:n kehnoimmista kappaleista, Mauton jasso. Onko elokuvan jatko-osassa kuultava Revolveri yhtä hirveä vai kenties popkultaa?

AA: ”Aika tällaista klubibiittiä. Jos kaiken muun kuin kertsin ottaisi pois, tämä voisi soida jossain Ibizalla. Ajauduin ajassa taaksepäin omaan klubimenneisyyteen 1990-luvun loppuun tai 2000-luvun alkuun.”

KV: ”Mulle JVG:n kaava alkaa kuulostaa aika väsyneeltä. Tässäkin oli tällaiset tsemppi- ja biletyssäkeistöt sekä tarttuva popkertsi. Kieltämättä JVG hallitsee tämän popräpin, mutta niidenkin mittapuulla tämä oli aika köykäinen.”

AA: ”Tästä tuli mieleen se Pete Parkkosen laulama biisi, Bang for the Buckin Doupein. Siinä on samanlainen tuo laulupätkä, ja sitten alkaa biitti, jonka voisi kuulla jossain klubilla.”

KV: ”Tässä ei ollut mitään yllättävää. Jopa rakenne oli ennalta-arvattava. Säkeistö, kertsi, säkeistö ja kertsi kaksi kertaa. Joku edes hiukan kekseliäämpi väliosa olisi tuonut kappaleeseen lisää iskua.”

AA: ”Mielestäni kappale oli kuitenkin tosi toimiva. Olen monissa jutuissa intuitiivinen ja herkkä. Minua voi helposti ärsyttää joku juttu. Tässä ei ollut mitään ärsyttävää tai sellaista, jota voisi vihata. Jalka alkoi käydä, se on aina hyvä juttu. JVG:n tyyppien flow on myös aina hyvä. Kun kappaleessa on tuollainen biitti, tuollainen melodia ja tuollainen flow, se kuulostaa hyvältä.”

KV: ”Verrattuna Pussy Riotiin tässä ei myöskään ollut hirveästi mitään sanottavaa. Ei tosin aina tietenkään tarvitsekaan olla. Tämä oli bilemusiikkia, eikä siinä ole mitään väärää.”

AA: ”Se onkin musiikissa siisteintä, että voi olla tällainen biisi, joka on helvetin hyvä ja sitten voi olla Pussy Riotin kantaaottava biisi, joka on sekin helvetin hyvä. Whatever rocks your boat. Tärkeintä on se, mitä musiikki antaa sulle henkilökohtaisesti.”

Lady Gaga
Sinner’s Prayer

Lady Gagan viides albumi Joanne esittelee artistista uusia puolia. Yhtä Gagan uusista tyylillisistä aluevaltauksista edustaa country- ja folkvaikutteinen Sinner’s Prayer, jota kirjoittamassa on ollut Josh Tillman eli Father John Misty. Kappaleen slidekitaroista puolestaan vastaavat Josh Homme ja Sean Lennon.

AA: ”Ihana! Tykkään countrysta. Tämä vei minut takaisin vuosiin 1979 ja 1980, kun asuin Arizonassa. Tällaista musaa ei kukaan muu tee kuin amerikkalaiset. Jos muut yrittävät, se ei vain ole sama.”

KV: ”Amerikassa jopa Lady Gagan tapaiset friikit imevät tämän country-soundin äidinmaidosta.”

AA: ”Rakastan tätä soundia. Jos laitan silmät kiinni, ajan Nevadan autiomaassa avoautolla.”

KV: ”Jos JVG:n kappaleessa ei ollut c-osaa, niin tässä todella oli. Mahtavan klassista laulunkirjoitusta. Tämä on perinteistä musiikkia, mutta Gagan kohdalla se tuntuu rohkealta ja kokeilevalta. Aikaisemmin hänen kokeellisuutensa ja taiteellisuutensa on näkynyt parhaiten muualla kuin musiikissa. Joanne-levyllä Gaga on kuitenkin uskaltautunut heittäytyä eri tyyleihin aikaisempaa enemmän. Se on hienoa.”

AA: ”Mainitsit aikaisemmin Gagan friikkeydestä. Sellaista pitäisi olla enemmän. Uskon erilaisuuden ja friikkeyden positiiviseen voimaan. Se muistuttaa siitä, että kaikkien asioiden ei tarvitse olla samanlaisia tai tietyn muotin mukaisia.”

KV: ”Totta. Erilaiset ja ulkopuoliset vievät maailmaa eteenpäin. Näin on ollut myös popin ja rockin piirissä, Little Richardista Elvikseen ja David Bowieen. Ulkopuolisuudesta syntyy persoonallinen visio.”

AA: ”Gagan ääni on hieno ja se sopi tähän hyvin. Mulle musiikki on niin tunnejuttu. Jos musiikki tuntuu joltain, alan kuunnella sitä, jos se ei tunnu, se menee aivan ohi. En kuule koko biisiä. Tämä oli mahtava! Tämä on meidän listan kärjessä.”

Pijall
Tuntematon sotilas

Tuntematon sotilas on Ceebrolisticsista tutun Pijallin eli Janne Hyttisen ensimmäinen Pijall-nimellä julkaistu soolokappale sen jälkeen, kun hän lopetti musiikkiuransa käännyttyään muslimiksi viisi vuotta sitten. Pijall on julkaissut musiikkia myös muun muassa nimillä Michael Black Electro ja Yahya Kayak & the Pinewoods.

AA: ”Hieno biisi. Voit ehkä nauraa, mutta mulla soi koko ajan päässä Stig Doggin Stigidilaatio. Tuossa soundissa oli jotain samaa. Kun kertsi lähti soimaan, näin Stigin auton takapenkillä juomassa skumppaa.”

KV: ”Muslimiksi kääntyneen valkoisen räppärin tekemä kappale, jonka nimi on Tuntematon sotilas, kuulostaa paperilla provosoivalta. Tämä oli kuitenkin enemmän itsensä etsimistä ja pohdiskelua. Uskonto tuntui tässä jonkinlaiselta self-help-tyyliseltä suunnan hakemiselta ja parantumiselta. Yhden kuuntelun perusteella tämän viesti ei tosin täysin auennut.”

AA: ”Tämä oli selkeästi sellainen biisi, että se laittaa heti miettimään. Haluat saada tietää, mistä se kertoo. Jossain vaiheessa kuitenkin tipahdin vähän kärryiltä. Selvää kuitenkin oli, ettei tämä ollut pelkkää sellaista, että jes, jes, me ollaan jatkoilla. Tämä on biisi, jonka haluisin kuunnella muutaman kerran, ehkä jopa ihan sanojen kanssa. Tosin, vaikka lukeekin sanoja, voi silti joskus käsittää kappaleen viestin täysin väärin. Ehkä sekin on hienoa musiikissa.”

KV: ”Niin, kuuntelijan tulkinta on yhtä tärkeä kuin tekijän. Ei välttämättä ole kauhean hedelmällistä pohtia, mitä esimerkiksi Bob Dylan on ‘oikeasti’ tarkoittanut kappaleillaan. Tietysti siinä tulee ongelmia yhteiskunnallisesti kantaaottavien kappaleiden kanssa, joissa viesti pitäisi ymmärtää niin kuin se on kirjoitettu.”

AA: Hyvät sanat, hieno biisi ja kaikin puolin hyvä soundi.

Metallica
Atlas, Rise!

Atlas, Rise! on tätä kirjoittaessa uusin single Metallican marraskuun puolivälissä ilmestyvältä Hardwired… to Self-Destruct -albumilta. Luvassa on tupla-cd, jonka on tuottanut aikaisemmin myös Death Magneticilla ja surullisenkuuluisalla Lululla yhtyeen kanssa yhteistyötä tehnyt Greg Fidelman.

AA: ”Tutut soundit. Ihan Metallicalta tämä kuulostaa! En ole hirveästi seurannut näiden tekemisiä viime aikoina, mutta tämä kuulostaa siltä, miltä Metallica kuulosti, kun kuuntelin niitä yläasteella ja lukiossa vuosina 1984–89. Eka kosketus bändiin oli Ride the Lightning.”

KV: ”Tässä kuuluu myös Iron Maiden. Metallica tekee selvästi kunniaa NWOBHM-vaikutteille.”

AA: ”Palasin huoneeseeni kasiluokalla. Minun pitäisi tehdä matematiikan läksyt, mutta olen laittanut c-kasetin soimaan. Äiti tulee katsomaan, että olenko mä tehnyt ne. ‘Hei, mitä tämä meteli on? Oletko sä joku saatananpalvoja?’”

KV: ”Onko sulla siis hevimenneisyys?

AA: ”Se on ollut osa musiikillista menneisyyttäni. Kun skeittasin, kuuntelimme Metallicaa, Led Zeppeliniä ja Suicidal Tendenciesiä. Vuosina 1986–2001 se oli tällaista koko ajan. Mentiin Sokevan skeittihalliin tai Kaapelitehtaalle, ja siellä aulassa Metallica soi täysillä.”

KV: ”Monilla tällaisilla pitkäikäisillä bändeillä musiikinteko alkaa jossain vaiheessa olla jatkuvaa haikailua menneisyyden kultavuosiin. Metallica on yrittänyt paluuta sinne ennenkin. Tämä kuulostaa siltä, että se menneisyyteen palaaminen ei ole niin väkisin väännettyä kuin joskus aikaisemmin.”

AA: ”Minulla ei ole ollut ikinä sellaista ajatusta, että ’vanha Metallica oli hyvä ja uusi on ihan paska’. Tekijöiden kannalta ymmärrän, että ne haluavat tehdä jotain uutta ja mennä eteenpäin.”

KV: ”Tämä kuulosti varsin virkeältä.”

AA: ”Tämä oli oikein hyvä. Pidin tästä!”

The Weeknd
Starboy

Starboy on niin Suomessa kuin maailmallakin listoilla jyrännyt ensimmäinen single The Weekndin marraskuun lopussa julkaistavalta samannimiseltä kolmannelta albumilta. Kappaletta on ollut tuottamassa ja kirjoittamassa itse Daft Punk.

AA: ”Tämä on sellaista musiikkia, joka voi olla joko todella hyvää tai sitten se saa ampumaan radion. R&b on minulle sellainen musiikkityyli, että se on joko tai. Joku Craig David tekee hienoja juttuja, mutta joku toinen vastaava… Tekee mieli räjäyttää maapallo, kun se soi. Mutta tämä on hyvä.”

KV: ”Pidän tästä melodiasta. Tosin ärsyttää, että kappaleen koukku on hirveän tuttu jostain, mutta en saa päähäni mistä. Hieman jää epäselväksi, mikä Daft Punkin osuus tässä on. Eniten tässä kuuluu Weekndille tyypillinen melodinen maailma, sellainen apea ja mollivoittoinen. Sen huono puoli on se, että hänen musiikkinsa voi olla välillä aika geneeristä.”

AA: ”Tuossa maailmassa ongelmana on juuri se, että kaikki biisit kuulostavat vitun samalta.”

KV: ”Yhdeksi tämän hetken suurimmista artisteista Weeknd on kiehtovan synkkä. Sopii hyvin tähän päivään – synkkää musiikkia synkkiin aikoihin. Kokaiini pöllyää ja sanoissa vilahtelevat kalliit automerkit, mutta vallitseva tunnelma on kolkko ja kyyninen.”

AA: ”Tämä ei kyllä ollut mikään uplifting. Mutta oli tässä kuitenkin sellainen makuuhuonesoundi – kynttilät palavat ja verhot ovat kiinni. Hyvä biisi!”

Leonard Cohen
Leaving the Table

Leaving the Table löytyy 82-vuotiaan kanadalaisen laulaja-laulunkirjoittajan lokakuun lopussa ilmestyneeltä uudelta levyltä You Want It Darker. Kuten monet muutkin albumin kappaleet, myös Leaving the Table käsittelee lähestyvää kuolemaa varsin vavahduttavasti. Hittikaruselliraati pureutui kappaleeseen ennen tietoa Cohenin kuolemasta.

AA: ”Mahtava soundi heti!”

KV: ”Hieno rautalankakitara.”

AA: ”Ei vittu, miten raffi. Tästä oli kyllä uplifting kaukana.”

KV: ”Mahtavan pelkistetty kappale. Todellinen mestari ei tarvitse paljoakaan tehdäkseen upeaa jälkeä. Cohen osaa parhaiden laulunkirjoittajien tavoin tiivistää yksityisestä kokemuksesta jotain hyvin universaalisti koskettavaa.”

AA: ”Mulla oli myös sana ‘mestari’ mielessä. Sen ei tarvitse tehdä mitään sen kummallisempaa. Kun se paistaa sulle yhden pihvin, niin se on paras pihvi, jonka olet ikinä syönyt. Tuo ääni on sellainen, että sitä kuuntelisi loputtomiin. Tietyttyjen ihmisten ääni on sellainen, että se uppoaa sieluun: Johnny Cash, Morgan Freeman, Leonard Cohen, Tom Waits.”

KV: ”Tässä oli myös country-soundia.”

AA: ”Tuo on sellainen soundi, joka uppoaa muhun välittömästi. Kun se on tehty noin, siinä on tunnetta ja syvyyttä. Tämä nousi kärkeen Gagan kanssa. Tämä kolahti mulle samalla tavalla kuin The Nationalin I Need My Girl tai Tom Waitsin In Between Love, yksi hienoimpia kappaleita ikinä. Se on kuin soittorasia kadulla. Kävelet sen ohi ja sieltä tulee henki, joka nappaa sinut mukaansa ja vetää sinut kiinni siihen ja sanoo, että istu, olisi vähän asiaa. Se on hieno kokemus. Kun tällainen kappale alkaa soida, se vangitsee. Se on musiikissa upeinta.”

Artikkeli julkaistu Rumbassa 5/2016.

Lisää luettavaa