”Tällaiset ajat kaipaavat Zappan sosiaalista sekä poliittista kommentointia” – haastattelussa Zappa- ja Melvins-dokumenttien ohjaajat

Leffateattereiden syksy on ollut hienoa aikaa musiikkidokumenteista ja fiktiivisiä sävyjä sisältävistä musiikkielokuvista pitäville. Frank Zappasta kertova dokumentti Eat That Question – Frank Zappa in His Own Words esitettiin Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla ja The Melvins -yhtyettä esittelevä dokumentti Colossus of Destiny – A Melvins Tale nähdään Night Visions -festivaalin ohjelmassa (torstaina 10.11. klo 22 Kinopalatsissa).

08.11.2016

Vaikka dokumentit Eat That Question – Frank Zappa in His Own Words ja Colossus of Destiny – A Melvins Tale sijoittuvat osin eri aikaan, pitävät ne sisällään paljon samankaltaisuuksia. Rumba jututti sekä Zappa-ohjaaja Thorsten Schüttea että torstaisen elokuvanäytöksen pohjustavaa Melvins-ohjaajaa Bob Hannamia.

Colossus of Destiny – A Melvins Tale on ensimmäinen ohjauksesi. Mistä idea syntyi ja mistä keksit elokuvasi nimen?

Bob Hannam: ”Tunsin bändin jäsenet jo entuudestaan ja tulin vain kysyneeksi, miksei kukaan ole tehnyt teistä mitään elokuvaa aiemmin. Heidän vastauksensa oli, että ideatasolla elokuvasta on ollut puhetta aiemmin useammankin henkilön kanssa, mutta juttu jäänyt aina puhetasolle. Itse päätin ryhtyä sanoista tekoihin, pakkasin mukaan käsivarakamerani, ja lähdin heidän mukanaan Euroopan-kiertueelle 2009. Kuvasin yhtyettä siitä eteenpäin aina viime vuoteen asti. Elokuvan nimen valitsin yhdessä Buzz Osbornen kanssa. Tai itseasiassa kysyin häneltä nimiehdotelmaa ja hän ehdotti Colossus of Destiny -nimeä. The Melvins oli aikaisemmin käyttänyt nimeä 2001 julkaistulle livelevylleen. Alun perin nimi on otettu John Fanten kirjasta The Road to Los Angeles. Itse halusin lisätä nimeen vielä jotain ekstraa, joten mukaan tuli A Melvins Tale.”

Kuinka paljon näin massiivisesta kuvausmateriaalista jäi yli? Dokumentissa on mukana todella nimekkäitä vaikuttajia kuten Gene Simmons, Mike Patton ja Josh Homme muutamia mainitakseni. Oli varmasti vaikeaa editoida dokumenttia kasaan?

Hannam: ”Ideasta elokuvaksi kesti loppuvuodesta 2009 aina viime vuoteen asti ja sillä välillä on kuvattu todellakin melkoinen määrä materiaalia. Lisäksi osatuottaja Ryan Sutherby oli kuvannut bändin keikkoja viimeisen 15 vuoden ajan. Tähän päälle vielä mainitsemasi haastattelujen määrä. Alkuun saimme elokuvan leikattua kolmeen tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin, ja tästä piti vielä lyhentää lopulliseen versioon melkoisesti ja siinä vaiheessa oli jo todella vaikeaa tiputtaa materiaalia pois. Leikkauspöydän lattialle jäi siis mieletön määrä hyviä juttuja, mitkä toivon mukaan saadaan mukaan dvd- ja bluray-julkaisuihin. Kuten dokumentissa käy ilmi The Melvinsiä on vaikeaa kategorisoida omaan lokeroon ja se on bändinä enemmänkin jatkuvasti muuttuva luonnonvoima.”

Yllättiväkö kuvausten aikana Buzz Osbornen sekä Dale Croverin ideat ja dokumentin aikana yhtyeen toteutuneet sekä tulevaisuuden suunnitelmat?

Hannam: ”Buzz and Dale ovat hyvin omalaatuisia mitä tulee yhtyeen tapaan toimia. Heillä on lukuisia ideoita kehitteillä jatkuvasti ja uusi idea voi syntyä tänään ja tarkoituksellisesti aikomus on toteuttaa idea 18 kuukauden, tai päälle kahden vuoden päästä. Otetaan esimerkki: kuvausten loppupuolella kuvasimme studiolla Crystal Fairy -yhtyeen levytystä, jossa oli mukana Teri Gender Bender Le Butcherettes -yhtyeestä ja Omar Rodriguez-Lopez At The Drive In- ja The Mars Volta -yhtyeistä. Kuvausten jälkeen kysyin milloin levy julkaistaisiin ja silloin selvisi, että valmista ei tule ennen kuin dokumentti on ulkona, joten tämä jäi pois lopullisesta versiosta! Kun näytimme ensimmäisen version dokumentista viime keväänä, ei mennyt kauaa kun bändi tiedotti Crystal Fairy -projektista, ja levy julkaistiin pari viikkoa sitten. On todella vaikeaa pysyä kärryillä milloin joku Melvins-idea on alusta loppuun valmis.”

Miten sait haastateltavia mukaan dokumenttiin?

Hannam: ”Monet haastateltavat tarttuivat heti tilaisuuteen päästä osaksi The Melvinsin tarinaa. Olen ollut mukana samoissa kuvioissa yli 20 vuotta, joten monet haastateltavista olivat muutenkin tuttuja muuta kautta. Enempi ongelmaksi muodostui haastateltavien kanssa aikataulujen yhteensovittaminen. Vaikka elokuva on minun ja Ryan Suthebyn projekti, Buzz ja Dale auttoivat todella paljon omalta osaltaan järjestämällä meille haastatteluja henkilöiden kanssa, joihin meillä ei ollut mitään kontaktia entuudestaan. Lisäksi jos tarvetta ilmeni he toimittivat meille vanhempaa arkistomateriaalia tukemaan haastattelua.”

Mitä bändin jäsenet pitivät lopullisesta versiosta?

Hannam: ”Buzz ja Dale pitivät elokuvan lopullisesta versiosta suunnattomasti ja heiltä saatu palaute jo yksistään teki projektista tekemisen arvoisen. Heidän kanssaan oli ilo työskennellä ja he ovat mukavimpia ihmisiä keitä tunnen.”

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi tämän elokuvan jälkeen?

Hannam: ”Työstämme elokuvan kotitallennejulkaisua ja tarkoitus olisi saada pois jääneistä kohtauksista mahdollisimman paljon kasaan bonuslevylle. Nyt alkuun kuitenkin toivomme elokuvalle mahdollisimman hyvää elokuvateatterikierrosta, sillä tämä elokuva tulee nähdä valkokankaalta! Mitä muihin tulevaisuuden suunnitelmiin tulee, tämän dokkarin tekeminen oli kertakaikkiaan mahtavaa ja aion ehdottomasti jatkaa samoilla laduilla. Minulla on toinen projekti aluillaan toisen bändin kanssa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Stay tuned!”

Eat That Question – Frank Zappa in His Own Words -elokuvan ohjaaja Thorsten Schütte vieraili Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla syyskuun loppupuolella.

Eat That Question pitää sisällään todella paljon haastatteluja ja arkistomateriaalia. Miten saitte elokuvan kasaan ja kuinka paljon jouduitte jättämään materiaalia pois?

Thorsten Schütte: ”Kuvattua materiaalia, audiohaastatteluja sekä erinäisiä konserttitaltiointeja oli kasassa 150–200 tuntia kun aloin työstämään dokumenttia. Asiaa helpotti osin suuresti kuinka paljon seassa oli koko illan konserttitaltiointeja sekä vastaavia esiintymisiä, joista otin mitä tarvitsin ja muuten keskityin olennaiseen. Zappan tapauksessa 90 minuutin dokumentin olisi saanut helposti kasaan jo yksittäisten rohkeampien konserttitempausten tai levytysten kautta. Tässä tapauksessa halusin keskittyä laajaan kuvaan ja persoonaan, joten työstettävää riitti melkoisesti.”

Mikäli Frank Zappa olisi vielä hengissä tässä maailmassa missä elämme, keskellä “loukkaantumisen kulttuuria” ja Trumpin vaalikampanjaa, mitä luulisit hänen ajattelevan nykymenosta?

Schütte: ”Uskoisin, että Frank pitäisi hauskaa tämän kaiken sekoilun kustannuksella ja olisi hyvin aktiivinen, niin kuin oli ihan viimeisiin päiviinsä asti. Tuskin hän olisi 76-vuotiaana kovinkaan aktiivinen musiikillisesti, mutta tällaiset ajat kyllä kaipaavat Zappan sosiaalista sekä poliittista kommentointia satiirinen pilke silmäkulmassa. Pidän kovasti hänen huumoristaan ja hän oli kaunis mieli. Zappan musiikista ei tarvitse pitää, mutta hänen verbaalinen lahjakkuutensa oli vertaansa vailla.”

Frank Zappa oli todella monipuolinen myös teknisesti ja kuvasi videolle ennen videon läpimurtoa, kääntäen myöhemmin kuvatun materiaalin takaisin filmille.

Schütte: ”Itse näen, että uusien asioiden kanssa kokeilu ja niiden kanssa työn tekeminen olivat myös budjettikysymyksiä. Esimerkiksi Uncle Meat -elokuvan (tehty 1968, julkaistu1987) kanssa Zappalla oli oikeasti vaikeuksia rahoituksen kanssa, siis vuosia. Mutta hän oppi tästä ja 200 Motels -elokuva kuvattiin suoraan videolle ja meni monilta osin paremmin. Hän oli kyllä monipuolinen ja ennen kaikkea innoissaan tekniikan tuomista mahdollisuuksista. Jopa ennen internetiä hän teorioi internetin tuomista mahdollisuuksista. Ja tämä oli siis 1980-luvulla!”

Osallistuivatko Zappan perheenjäsenet kuinka aktiivisesti dokumentin tekoon?

Schütte: ”Dweezil ja Moon Zappa eivät osallistuneet elokuvan tekoon sen kummemmin. Gail Zappa ja myöhemmin Gailin kuoltua Diva osallistuivat dokumentin tekoon konsultoiden jälkituotantovaiheessa.”

Mitä elokuvien kohteet ja lähisukulaiset sekä tutut pitivät valmiista dokumentista?

Schütte: ”Kaikki olivat hyvin liikuttuneita filmin nähtyään. Gail oli vielä tuolloin hengissä ja tunnelma oli hyvin tunteikas läpi illan. Elokuva katsottiin ensimmäisen kerran Frank Zappan kotona hänen vaimon, lastensa ja lähimpien ystävien kesken. Tilanne oli hyvin koskettava sekä samalla outo. Kokemaani tunnetta on yksinkertaisesti mahdotonta kuvata sanoin.”

Onko Eat That Question -elokuvasta tulossa kotitallennejulkaisua?

Schütte: ”Ehdottomasti. Elokuvasta jäi viime tingassa pois monia hyviä juttuja kuten You Are What You Is -kappaleen sensuurikohu 1980-luvulla sekä monia muita haastatteluja ja konserttikohtauksia jotka tulevat elokuvan dvd- ja bluray-julkaisuihin.”

Eikö Dweezil Zappan kokoonpano Zappa Plays Zappa voisi tehdä kappaleesta uuden päivitetyn musiikkivideon?

Schütte: ”Haha! Mainio idea! Kannattaa kysyä Dweezililtä!”

The Melvins -dokumentin lisäksi Night Visionsin ohjelmassa on muitakin musiikkiaiheisia elokuvia, kuten suomipunk-dokumentti Jyväskylän meininki: A Punk Documentary ja Penelope Spheerisin ohjaama rockdokumentti The Decline of Western Civilization Part II. Tutustu Night Visionsin ohjelmaan tästä klikkaamalla.

Lisää luettavaa