Ulkopuolisten popmusiikkia – vuoden 2016 tärkeimmät albumit

2016 tullaan muistamaan mustana vuotena, jonka saatossa lahjakkaita ihmisiä lakosi kuin viljaa rankkasateessa. Onneksi viivan alle jäi myös levyjä, jotka jättivät jäljen musiikinrakastajien aikajanalle.

”Ulkopuolinen on likimain kaikissa taidemuodoissa hellitty myytti. Siihen ehkä suhtaudutaan 2000-luvulla epäluuloisesti, mutta se vetoaa sitäkin voimakkaammin silloin, kun kliseelle tuntuisi olevan katetta”, kirjoittaa Niko Peltonen esseessään Jukka Nousiaisen albumista.

Miettiessämme vuoden 2016 tärkeimpiä albumeita tätä esseekokoelmaa varten yhdistäväksi tekijäksi – jos sellaista haluaa korostaa – nousi ulkopuolisuus. Nousiaisen ITE-perinnöstäkin lainaava, sisäänpäinkääntyen puuhasteleva ulkopuolisuus on kenties sitä yleisimmin musiikissa ulkopuolisuudeksi mieltämämme kaltaista.

Toisessa ulkopuolisuuden ääripäässä on itsensä taivaisiin nousevalle jalustalle nostanut Kanye West. Tämän itsejulisteisen ”jumalan” elämä ja teot ovat meidän kuolevaisten arvostelun ja mittareiden ulottumattomissa.

Sitten on Rihanna, joka on arjen yläpuolella perinteisen, televisioita hotellihuoneen ikkunasta paiskovan rocktähden lailla – kaukana ja kauhistuksena siitä, millaiseksi tahdomme 2010-luvun poptähdet lokeroida.

Ja kaiken tämän ulkopuolisena tarkastelijana toimii tähden reunalla kotiinsa palannut David Bowie.

Linkit esseisiin alla: