Siilinjärven Kraftwerk suurempana kuin koskaan
Harvakseltaan levyjä julkaiseva Aavikko ei ole kohta 15-vuotisella levytysurallaan liiemmin lähtenyt virittämään konseptiaan. Bändi kehittää neuvostoliittolaista synteettisyyttään hitaasti mutta varmasti kohti täydellisyyttä, joka rauhallisesta tahdista ja itsevarmoista liikkeistä päätellen sijaitsee jossain kaukana tulevaisuudessa.
Toisin sanoen: Kun kuulin Viitostie-albumia ensimmäisen kerran, innostuin suuresti. Kun kuulen Novo Atlantista ensimmäistä kertaa, mielen valtaa pieni pettymys. ”Höh, tämähän kuulostaa ihan Aavikolta”. Mutta ehkä olen jo tässä vaiheessa kierossa savolaisessa oravanpyörässä, jonka tarkoituksena on saada minut miettimään kaiken tarkoitusta takaa-ajomelodioiden tahdissa. Sitten ollaankin yhtäkkiä levyn lopussa, ja kaikki on kuten ennenkin. Paitsi että pää on täynnä syntikkamelodioita.
Jos jotain erottavaa tekijää pitäis hakea, Novo Atlantiksen takaa-ajot ovat suurempia kuin aiemmin. Viitostiellä köröteltiin pakoon 70-lukulaisilla pikkuautoilla, mutta nyt kuulijan yli vyöryvät Star Trekin ensimmäisen sukupolven alukset, tosin ruskealla nahkasisustuksella varustettuna.