”Kukaan ei korvaa äitiä sisältää harrasta virttä, shamanistista räkärockia ja orjabluesia. Kannet näyttävät kiljupunkilta”, kirjoittaa Heini Strand arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.
Faarao ja kakspäinen narttu: Kukaan ei korvaa äitiä
Helmi
Ei levyä kansiin katsominen.
Pelkään, ettei Pekko Käpin luo löydä kaikki, ketkä sinne mielisivät. Käpin viimevuotinen Rammat jumalat näytti kansien perusteella satanistiselta metallilta, mutta levy olikin mitä ilahduttavinta kansanmusiikin ja räimeen ristisiitosta. Tämä Faarao Pirttikankaan ja Juhana Nyrhisen kanssa tehty albumi sisältää harrasta virttä, shamanistista räkärockia ja orjabluesia. Kannet näyttävät kiljupunkilta.
No, lieneekö genreillä nyt niin väliä. Kansikuvillakaan enää vähenevissä määrin. Faarao ja kakspäinen narttu on mitä oivallisin trio tekemään mitä lystää. Faarao Pirttikankaan sielukas ääni sopii mainiosti Käpin ja Nyrhisen taitaviin soitinotteisiin.
Kukaan ei korvaa äitiä soi hengellisissä maisemissa, mutta kohtelee messiastakin kuin ketä tahansa. Rujous ja herkkyys kulkevat levyllä rinnan. Jeesus siivoaa jälkeni on hauska ja makaaberi kuolinlaulu. Jopa Laiskat jullit menee läpi rivona välisoittona. Levyn päättävä biisikaksikko (Kiintymys ja Pidä tuli yllä lampussasi) jättää kuulijan maailmanlopun seesteisiin kuviin.
Heini Strand