”Vaikka Ghost ammentaa valtaosan inspiraatiostaan 1970-luvun rockista – muun muassa Black Sabbath, Blue Öyster Cult ja Pink Floyd kuuluvat yhtyeen soundissa – ja muutenkin luottaa musiikissaan hyvin perinteisiin keinoihin, bändillä on poikkeuksellinen kyky ladata kappaleensa täyteen tuoreelta tuntuvia koukkuja”, kirjoittaa Tapio Ahola arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/15.
Ghost
Meliora
Universal
Arvosana: 8,1
Kenties saatanallisinta, mitä black metal -yhtye voi tehdä, on esittää suureen yleisöön vetoavaa, tarttuvaa musiikkia äärimmäisen marginaalimätön sijaan.
Mikäli kokee black metalin olevan enemmän yhtyeen ideologian perusteella määrittyvä asia kuin varsinainen musiikkigenre, ruotsalainen Ghost on black metal -yhtye. Siinä missä useimmat muut satanistista ideologiaa tunnustavat bändit tuntuvat jo musiikillisen linjanvetonsa perusteella ajattelevan, että tämä ideologia on vain harvoille vihityille tarkoitettua esoteerista tietoa, Ghost haluaa selvästikin tavoittaa koko maailman.
Ghostin imago perustuu siihen vanhaan oivallukseen, jonka mukaan ihmisten mielenkiintoa ei saavuteta paljastamalla kaikkea vaan salaamalla mahdollisimman paljon. Kukaan ei tiedä, keitä he ovat tai miltä he näyttävät. Yhtyeen laulaja Papa Emeritus III, joka bändin omista väitteistä huolimatta lienee tismalleen sama henkilö kuin edellisillä levyillä laulaneet Papa Emeritus I ja Papa Emeritus II, on ainoa yhtyeen jäsen, jonka todellisesta henkilöllisyydestä on liikkeellä edes vakavasti otettavia nettihuhuja.
Sopiikin miettiä, mikä on ulkomusiikillisten tekijöiden merkitys Ghost-kokonaisuudessa. Musiikillisesti Ghost kun on hivenen vanhankantaista, muttei mitenkään alleviivatun retroilevaa heavy rockia. Maailma on täynnä bändejä, jotka soittavat samanlaista musiikkia farkuissa ja t-paidoissa eivätkä ole saaneet osakseen samanlaista suosiota kuin Ghost.
Vai onko sittenkään? Vaikka Ghost ammentaa valtaosan inspiraatiostaan 1970-luvun rockista – muun muassa Black Sabbath, Blue Öyster Cult ja Pink Floyd kuuluvat yhtyeen soundissa – ja muutenkin luottaa musiikissaan hyvin perinteisiin keinoihin, bändillä on poikkeuksellinen kyky ladata kappaleensa täyteen tuoreelta tuntuvia koukkuja. Ghostin kolmas albumi onkin parhaina hetkinään ehkä melodisesti vahvinta occult rockia ikinä.
Melioran on tuottanut niin ikään ruotsalainen Klas Åhlund, jonka ansioluettelosta löytyy nimiä kuten Kylie Minogue, Britney Spears ja Sugababes. Tuottajavalinnan voi nähdä olevan pelkkää Ghostille tyypillistä provokaatiota – Åhlund kun ei ole lähtenyt väkisin muuttamaan bändiä popimmaksi, vaan Meliora kuulostaa edelleen Ghostilta itseltään. Vaikuttaa vain siltä, että kulmat ovat tällä levyllä entistä terävämpiä.
Levyn parhaat hetket löytyvätkin ääripäistä. He Is on kevyintä Ghostia koskaan, kun taas raskaasti riffittelevä Absolution muistuttaa, että Ghost on edelleen metallibändi. Keskenään erilaisia biisejä yhdistävät korkeatasoiset sävellykset, tarttuvat kertosäkeet ja toimivat sovitukset.
Nappisuoritus Meliora ei kuitenkaan ole. Biiseistä Majesty ei ole samaa tasoa muun levyn kanssa, eivätkä pari lyhyempää instrumentaalia toimi kauhuelokuvamaisina tunnelmanluojina aivan sillä lailla kuin olisi ehkä tarkoitus. Bändillä olisi varaa siirtyä vielä pari pykälää pirullisempaan suuntaan.
Meliora on joka tapauksessa parasta Ghostia tähän mennessä. Seuraavalla levyllä voivat portit aueta lopullisesti.
Tapio Ahola