Arviossa Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kaksi lensi tuulen mukaan – Jäntevä seuraaja kaanonklassikolle

20.05.2011

”Kaksi lensi tuulen mukaan on napakampi kokonaisuus kuin edeltäjänsä, ja vaikka tyylejä on mukana runsaasti, paketti on virtaviivainen”, kehuu Kimmo K. Koskinen arviossaan.

Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Juuso Westerlund

Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kaksi lensi tuulen mukaan
Universal

Virtaviivaista jatkoa Narttu-toverusten yhteistyölle.

Parin vuoden takainen Röyhkä & Mattila -debyytti sai osakseen uskomattomat määrät suitsutusta. Albumin tyylikirja ulottui raikkaasti hengittävästä akustispohjaisesta soitosta jykevään rock-vääntöön, mutta omiin korviini hajanaiselta tuntunut levy ei avautunut aivan yleisen konsensuksen mukaisesti upeana kokonaisuutena.

Uudelle albumilleen kaksikko on siirtänyt painopistettä rockaavaampaan suuntaan. Nyt soundi on jämäkkä, monisyinen ja sumuisenakin selväpiirteinen. Tämä saattaa olla pettymys debyytin palvojille, mutta jäntevämmän ilmaisun ystäville tomera tatsi on tervetullut ryhtiliike. Mitään muskelirockia ei satunnaisista surinakitaroista huolimatta onneksi tarjota.

Duona aloittanut kokoonpano toimii nyt selkeämmin bändipohjalta, joten taustalla lymyävien vaikutteiden laajuus kuuluu selvempänä. Debyytin soinnissa kajasti folkpop ja The Velvet Undergroundin taiteellinen hämmentely, nyt biiseistä erottaa The Doorsia, Pink Floydia, juurevaa Led Zeppeliniä sekä 1970-lukulaista kukkaispoppia ja jatsailuakin. Perinteistä ammentavat vaikutteet ovat luontevia, sillä kaksikko on ehtinyt sulauttamaan ne selkäytimistä kumpuavaan ilmaisuunsa vuosikymmeniä sitten.

––

Levyn tekstit soljuvat miellyttävän filosofisissa sfääreissä. Loppupään kappaleissa Röyhkä tuntuu päästäneen itsensä helpolla, kun biiseissä viljellään sinänsä toimivaa mutta tässä kontekstissa tyhjänpäiväistä arkihavainnointia. Esimerkiksi Sukujuhla kuulostaa vallan sanahelinältä.

Tunnelmiltaan monipuolisista biiseistä irtoaa kosolti oivia hetkiä ja hyvää fiilistä. Rockaava ja hillitympi osasto toimivat kumpikin mainiosti, joten tasapaksuus pysyy kaukana. Kenties parhaana esimerkkinä tästä on jatsahtavasti säkeissä hiipivä ja surinarockiksi kertseissä äityvä Saari.

Kaksi lensi tuulen mukaan on napakampi kokonaisuus kuin edeltäjänsä, ja vaikka tyylejä on mukana runsaasti, paketti on virtaviivainen. Useat mieleen tarttuvat melodiat eivät varsinaisesti heikennä levyn tenhoa.

Lue koko arvio Rumbasta 7/11

Onko Koskinen oikeilla jäljillä? Kuuntele albumi Spotifysta.

Lisää luettavaa