”Jos ajatellaan levyä erikseen vielä rap-näkökulmasta, ollaan vahvan materiaalin äärellä”, toteaa Tuomas Aflecht syksyn groovaavimmasta leystä.
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana
Korottaa panoksii
Rokka/Sony
Arvosana: 8,0
Ricky-Tick Big Band tuli kaksi vuotta sitten burnaamaan. Kokoonpano ei silloin ollut mitenkään erityisen uusi. Solistit, tässä tapauksessa räppärit kun olivat tehneet yhteistyötä jo GG Caravanissa. Redrama, Paleface ja Tommy Lindgren vain saivat tuekseen astetta salonkikelpoisemman, Valtteri Laurell Pöyhösen luotsaaman orkesterin. Kaksi vuotta sitten tosiaankin burnattiin, mutta palovammat alkavat tuntumaan, näkymään ja etenkin kuulumaan kunnolla vasta nyt: Korottaa Panoksii on vuoden vahvimpia kotimaisia julkaisuja.
Jos ajatellaan levyä jazzina, on se paljon edeltäjäänsä eheämpi kokonaisuus. Jos edellistä levyä vaivasi tietty kepeys ja tietynlainen kokeilu, on Korottaa panoksii vahvaa suorittamista. Torvet soivat vakuuttavasti ja menossa on selvää sielua. Solistit vetävät osuutensa tyylillä revitellen.
Niin, ne solistit. Jazzia ja räppiä on toki ennenkin yhdistetty, mutta vastaavaanlaista musiikkia ei paljoa maailmassa silti ole tehty. Amerikassa Donnie Trumpet & The Social Experiment seikkailee samankaltaisessa maastossa, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Kun Chance The Rapper vierailijoineen hoitaa ”Soxin” rap-osuudet, on Ricky-Tick Big Bandilla Redrama, Paleface ja Tommy Lindgren.
Jos ajatellaan levyä erikseen vielä rap-näkökulmasta, ollaan vahvan materiaalin äärellä. Samalla kun on selvää, että Paleface ja Father Metro loistavat suomen kielellä, sujuu Redramalta homma myös toisella kotimaisella. Itse asiassa siinä määrin, että jo 37-vuotias ”Redi” tuntuu olevan elämänsä vireessä. Eikä räpäytyksien hienous ole herroilla tälläkään kertaa pelkkää timanttista flow’ta, vaan jokaisella on kyky tehdä rohkeita, oivaltavia sanoituksia hienovaraisin elein. Eikä pelkästään aina hienovaraisestikaan. Jos Redrama avaa levyn näyttävästi, niin sinetöi hän levyn myös tavalla, joka jää varmasti mieleen.
Levyvuosi on kotimaisella osastolla ollut tänä vuonna vahva, ja Korottaa panoksii on yksi lisää pöytään. Levy on porukalta taidonnäyte, hutaisua ei tältä poppoolta voisi odottaakaan. Solistitrio vaihtaa torvien soidessa sujuvasti aina räpistä lauluun, ja kun 17-henkinen Big Band paahtaa tasaisesti taustalla, ei levyssä tule varsinaista suvantokohtaa. Huomattavaa kuitenkin on, että RTBB & JS tuntuu olevan parhaimmillaan juuri hieman rauhallisemmissa kappaleissa. Yhtenä esimerkkinä päätösraidan lisäksi vaikkapa kappale Jos jäät. Levyllä on kepeyttä jo selvästi riisuttu pois, mutta vielä astetta tummemmalla sävyllä oltaisiin jo täysosuman jäljillä. Tosin nytkin on selvää, että panosten korottaminen kannatti.
Tuomas Aflecht
Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko