Arviossa The Rasmus: The Rasmus – Keski-ikäistyneet keskitien popparit

17.05.2012

”Rasmusta on helppo verrata kollegaansa Sunrise Avenueen. Molemmille on nostettava hattua kovasta uurastuksesta, jonka avulla portit ulkomailla menestymiseen ovat auenneet. Kumpikaan orkesteri ei myöskään juuri välitä uskottavuuspisteistä”, kirjoittaa Feniks Willamo arviossaan.

Teksti: Feniks Willamo, kuva: Universal

The Rasmus: The Rasmus
Universal

The Rasmuksen kahdeksas albumi tuskin tuo yhtyeelle Suomessa uusia kuulijoita. Sen vahvasti kansainvälisen kuuloinen tuotanto menee kuitenkin varmasti ulkomailla hyvin läpi: Saksassa ja Venäjällä on odotettavissa jälleen täysiä saleja.

Kliininen ja muotovalio tuotanto on tehty äärimmäisen ammattitaitoisesti, mutta pieni rosoisuus, edes hetkittäinen soundin käsittelemättömyys siellä täällä olisi tehnyt levystä inhimillisemmän kuuloisen. Toki vientiorkesterimme on kuulostanut samalta jo vuosikaudet, joten turha kai tässä on nillittää.

Rasmusta on helppo verrata kollegaansa Sunrise Avenueen. Molemmille on nostettava hattua kovasta uurastuksesta, jonka avulla portit kansainvälisille markkinoille ovat auenneet. Kumpikaan orkesteri ei myöskään juuri välitä uskottavuuspisteistä vaan jauhaa omaa, tutuksi tullutta linjaansa levystä toiseen. Toisaalta Rasmusta ei voi ainakaan moittia trendien perässä juoksemisesta. Uutuudella raikaavat ne samat kaikulaulut ja puolimetalliset kitarariffit kuin kolmella viime levylläkin.

Yhtyeen nimeä kantavan levyn pelastavat sen sävellykset. Hyviä pop-koukkuja ja toimivia sovituksia löytyy. I’m a Mess -ensisinglen – joka olisi voinut yhtä hyvin löytyä Lauri Ylösen taannoiselta soololevyltä – nostattavasti pumppaava kertosäe kruunaa sen levyn parhaaksi raidaksi. Myös End of the Story on pätevä pop-pala. Hieman pateettista slovariosastoa edustavat Save Me Once Again ja Somewhere. Täydeksi hudiksi jää It’s Your Night, jonka kertosäkeen sanoitusta olisi voinut vähäsen vielä miettiä.

Rasmuksen uutuus ei ole huono mutta ei loistavakaan. Ennen kaikkea se on hajuton ja mauton. Toivottavasti kolmenkympin rajapyykin ohittaneet poprockarit löytävät musiikilleen vielä joskus jonkin uudenkin kulman.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/12. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa