Kaaosteorian alkeet.
Chaosweaverin levy-yhtiö on luvannut koko kataloginsa palkkioksi sille, joka parhaiten pystyy määrittelemään bändin olemuksen. Ei ihme, sillä seitsikon mesominen on vähintäänkin monimuotoista. Äkkiseltään tulee mieleen Faith No More soittamassa kuolion mustuttamaa metallia leffassa, jonka mahtipontinen scoreraita pauhaa tuomion pasuunoin.
Tietenkin tällaisessa meiningissä piilee vaara, että touhu lipeää kakofoniseksi sekoiluksi. Ajoittain Chaosweaverilla ote lipsuukin, mutta ankarana puhaltava äänien myräkkä pysyy pääosin hyppysissä. Materiaali on silti sen verran haastavaa ja päällekäyvää, että helpolla kuulija ei missään nimessä pääse.
Debyytiksi kunnianhimoinen Puppetmaster of Pandemonium on oikeinkin pätevä ja kunnioitettava teos. Tuotannollisesti hommaa olisi saanut vielä hioa. Vaikka luonnollinen ote tuo tuuttaukseen kaoottista inhimillisyyttä, esimerkiksi paikoin huojahtelevat rummut olisi kannattanut ruuvata tiukemmiksi.