Love/Universal
Jyrki boy. Get On. Striptease tanssija. Freddie Are You Ready. Maalaispoika oon. I’m Gonna Roll. Voi kun riittäisi pieni taivas. Syksyn sävel.
Jo vilkaisu kappalelistaan kertoo Love Recordsin kolmannen singleboksin olevan melkoista tykitystä. Syyskuusta 1974 toukokuuhun 1976 ulottuva boksi osuu melko lailla yksiin suomirockin ensimmäisen todellisen kultakauden kanssa.
Loven kutsuminen tässä keskeiseksi olisi karkeaa vähättelyä. Hectorin loikattua 1975 PSO:lta Lovelle oli yhtiöllä tallissaan koko rokin kärkikaarti Juicesta Daveen ja Hurriganesista Wigwamiin. Julkaisujen taso on paikoitellen ällistyttävä: neljänä perättäisenä singlenä julkaistiin esimerkiksi Virtasen Lolita, Juicen Se oli Jautaa ja Löyly löi sekä Hurriganensin Tallahassee Lassie.
Kokoelman toimittaneen Miska Rantasen esipuheen väite, että parhaat levyistä kelpaisivat sellaisinaan best of -kokoelmiksi, on toki hienoista liioittelua – jopa lähimmäs pääsevältä kolmoslevyltä löytyy Pihasoittajien Viulu-ukon englanninnos Old Man Fiddle, jolla ei kyllä ole asiaa minkään sortin kokoelmalle – mutta vain hienoista. Vuonna 1975 Love oli yhtä kuin suomirock. Ja suomirockilla meni hyvin.
Hittihakuisuus näkyy myös singlejen pienoisena yksipuolistumisena. Mukana olevista 67:stä singlestä on 5 Hurriganesia, 10 Juicen, Mikko Alatalon ja Coitus Intin sekä 6 Dave Lindholmin eri projekteja. Kun myös Kasevalta, Wigwamilta, Rauli Badding Somerjoelta, Muskalta ja Hectorilta on kaikilta mukana useampia singlejä, jää singlesarjan kolmas osa väistämättä edeltäjiään yksipuolisemmaksi.
Osittain tämä selittyy myös yhtiön muuttuneella linjalla: single- ja lp-julkaisut menivät jo tässä vaiheessa omilla linjoillaan, eikä esimerkiksi samoihin aikoihin klassikkolevyjä julkaisseilta Pekka Pohjolalta, Agit Propilta tai Piirpaukkeelta julkaistu lainkaan singlejä. Kokonaiskuvaa Loven tuotannosta ei pelkältä singleboksilta siis saa.
Tämä ei tarkoita, ettei kuudelle levylle mahtuisi kosolti myös yllätyksiä. Kuubalainen kitaristi Martin Rojas sai tehdä yhden singlen, samoin ruotsinkielinen lastenteatteriryhmä Skolteatern. Muutos listakamaa kohden on kuitenkin selvä: esimerkiksi edellisellä boksilla kymmenen singleä esittänyttä M.A. Nummistakaan ei kuulla boksilla kuin yhden ainoan singlen verran. Myös politiikkaa kuullaan selvästi edeltäviä osia vähemmän.
Useimmat yllätykset eivät ole niinkään outoja kuin vain unohdettuja: Hasse Wallin Manifest, Olli Ördnerin Kick’s tai ”kauhurockkia” soittanut Kummitus olivat kaikki rock-yhtyeitä, joiden urat vain jäivät lyhyeksi. Myös kadonneita helmiä löytyy, esimerkiksi Oke Helininherkkä Lehti ja puu, Timo Kososen Tunnen jokaisen tuulen tai Jari Lampisen funky Yksinäisyys olisivat kaikki ansainneet enemmänkin huomiota.
Kappale kappaleelta arvoituna levyboksisarjan kolmas osa on selvästi kovatasoisin. Klassikoita piisaa ja harha-askelia aiempia osia vähemmän. Jos suomirockin 1970-luku kiinnostaa yhtään hittikokoelmia syvemmin on boksi melkein pakollista kuultavaa. Niinpä onkin ikävä huomata painoksen pienentyneen: kun aiempia osia tehtiin numeroidut 1000 kappaletta, on määrä nyt tippunut 700:aan. Fyysistä kappaletta hyllyynsä kaipaavan kannattaa siis pitää kiirettä.