Ehdokas maahanmuuttokeskustelun toiseksi ääripääksi – arviossa Sairas T:n Delirium

Sairas T


Harvinaisen pyöreän 0,0-arvosanan napannut Sairas T:n Delirium on Joonas Kuisman mukaan ehdokas maahanmuuttokeskustelun toiseksi ääripääksi, joka tulee vain vaieta kuoliaaksi.

Sairas T

Delirium
3rd Rail Music

0,0 / 10

sairas-t-deliriumVuonna 2015 Suomen poliittisessa diskurssissa vilahteli aika ajoin käsite ”maahanmuuttokeskustelun molemmat ääripäät”. Se oli monelle epäselvä. Tiedettiin kyllä, että toista ääripäätä edustivat ”huolestuneet suomalaiset”, jotka ampuivat pakolaisia kuljettanutta bussia ilotulitteilla, heittelivät Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijöitä kivillä, purkivat tuleviin vastaanottokeskuksiin johtavia portaita ja mitä näitä nyt oli. He edustivat sitä ääripäätä, joka oli valmis tuhoamaan oman kotikuntansa infrastruktuuria, jotta jollain menisi vielä itseään huonommin.

Mutta toisen ääripään olemus ei koskaan käynyt selväksi. Eihän sillä nyt voitu tarkoittaa ihmisiä, jotka kokoontuivat rauhanomaisesti Meillä on unelma -mielenosoitukseen ja kiusasivat Matias Turkkilaa pilkkahuudoilla? Eihän?

Ehdokas maahanmuuttokeskustelun toiselle ääripäälle löytyy Sairas T:n eli Sairas Takkisen Delirium-levyn viimeiseltä, Suljetut ovet -nimiseltä kappaleelta. Biisillä vierailee taho nimeltä Bloodlands. Sairas T on siis teeartisteista se, joka ei Tipan tai Paperin tavoin vielä ole löytänyt omaa ääntään.

Suljetut ovet fantasioi poliittisella väkivallalla. Sillä uhotaan muun muassa potkia perussuomalaisten Olli Immosen kylkiluut paskaksi, plintata valtiovarainministeri Alexander Stubbin hampaat sisään ja joukkoraiskata kokoomuksen Susanna Koski. Jutta Urpilaista kutsutaan huoraksi. Kappaleella lainataan myös vihjailevasti europarlamentaarikko Jussi Halla-ahoa arvostelemassa Palefacen Helsinki–Shangri-Lan ”tyypillistä vasemmistoanarkistista epälogiikkaa”, ja Päivi Räsästä sekä Timo Soinia kommentoimassa tasa-arvoista avioliittolakia.

Aina ajankohtaiseen nu metal -sointiin sovitettu kappale muistuttaa sisällöllisesti punkbändi Shitter Limitedin Vittu mä tapan sut Iiro Viinanen -kappaletta, Steen1:n Spürma-bändiä ja Vanhasta Puukolla Kyrpään -yhtyeen toimintaa vuonna 2010. Viimeksi mainittua soppaahan käsiteltiin Valtioneuvoston kansliassa asti. Shitter Limited sai ministeri Helena Pesolalta kunnianloukkaussyytteen.

Vastaavaa kyseenalaista julkisuutta havittelee tietenkin myös Sairas T, joka on vastenmielisyydessään ja väkivallantekojen yksityiskohtaisessa, brutaalissa kuvauksessaan niin sanotusti nextillä levelillä. Kappale ei edusta muuta kuin matalamielistä öyhötystä, joka sortuu käyttämään vastapuolensa aseita. Ja silloin peli on lopullisesti hävitty.

Deliriumin ensimmäiset yhdeksän biisiä ovat peruslähiöräppiä masennus- ja päihdekuvauksineen. Kappaleet on tehty aidosti hyvään, OD Kokemuksen tuottamaan biittiin. Mutta Suljetut ovet on sellainen rimanalitus, että lapiolle on käyttöä. Se mädättää levyn muutkin omenat.

Olenko tosikko ja tukari? Varmasti. Enkö tajua ironiaa tai anarkistilarppaamista? Ehkä. Haluan kuitenkin verrata kuuntelukokemustani vielä taannoin tekemääni lähijunamatkaan.

Kuljin syksyllä kohti lentoasemaa. Myyrmäessä vaunuuni astui nainen, jonka nyrkkiin oli tatuoitu hakaristi. Ennen olisin nauranut ihmisten tyhmyydelle. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä vain pelkäsin.

Aivan samasta syystä Suljetut ovet ei hymyilytä. En halua alkaa sen kanssa minkäänlaiseen älylliseen dialogiin. Biisi ja sen myötä valitettavasti koko levy tulee vain vaieta kuoliaaksi.

Joonas Kuisma