Eri esittäjiä – Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi & The Leavingsille

09.11.2007

Ylämäki, alamäki – mutta enemmän jälkimmäistä.

Usein unohtuu, että oivaltava cover ei ole yleensä vallitseva säätila vaan salama kirkkaalta taivaalta; inspiraation jyrähdys, joka läpäisee ja halkaisee originaalin.

Niinpä hyvät – eli oikeasti tarpeelliset – cover-versiot ovat suhteellisen vähissä. Ja siksi tribuuttilevyt ovat tuomittuja epäonnistumaan jo määritelmällisesti, sillä kun 18 yhtyeeltä ja artistilta pyytää tilaustyönä coverit, todennäköinen onnistumisprosentti ei ole kovin korkea.

Melkein vieraissa -albumilla joukko uusia ja uudehkoja eturivin suomalaisartisteja tulkitsee uusiksi Leevi-klassikkoja yhtyeen koko uran ajalta. Kokonaisuuden eteen on nähty selvästi vaivaa, ja kaikki ovat varmasti mukana vilpittömistä syistä, mutta kokonaisuus on silti irtokarkkipussi, jonka painosta osa tuleekin muttereista ja pakasteherneistä.

Gösta Sundqvistin sana- ja sävelaarteisto on uudelleentulkitsijoille sekä antoisaa että haastavaa ainesta. Toisaalta materiaalin rikkaus mahdollistaa monenlaiset lähestymistavat, toisaalta tekstien komitragiikka ja Göstan alkuperäistulkinnat luovat vaikeasti toisinnettavissa olevan kaksoisvalaistuksen.

Esimerkiksi Happoradion versio Unelmista ja toimistohommista on musiikillisesti luova ja onnistunut siivu syntikkarockia. Musiikki on kuitenkin irvokkaan tekstin kanssa ristiriidassa, joka ei välttämättä ole hedelmällinen. Brightboyn Kyllikki puolestaan toimii yllättävänkin hyvin.

Oma sarjansa ovat pojat kitaroiden kanssa: Timo Rautiainen, Uniklubi, Viikate, Maj Karma ja 51koodia runttaavat Gösta-standardit läpi omalla tavaramerkkisoundillaan, mutta jotain hukkuu käännöksessä, kun siihen ei tule mitään lisää.

Parhaiten onnistuvat vähäeleiset ja alleviivaamattomat tulkinnat Egotripistä Mariskaan ja Poor Seamusista Paula Vesalaan & Olavi Uusivirtaan – poikkeuksena Jani Wickholm, joka saa huoltoasemakantrillaan Elina, mitä mä teen -kappaleen kuulostamaan joltain, mikä pitäisi pyyhkiä rätillä konditorian lattialta. Levyn loputtua sitä ei tee mieli soittaa uudestaan – vaan kaivaa Leevi-klassikot hyllystä. Mutta kertooko se sittenkään albumin epäonnistumisesta?

Lisää luettavaa