Rantapojat pörisevät vastustamattomasti
Jopa on väärä luulo, että Kalifornian auringon alla pörinärockiaan laativa Fu Manchu olisi elänyt parhaat päivänsä 90-luvulla. Yhtyeen jotakuinkin kymmenes äänite on suorastaan ällistyttävän vetävä tekele, ainakin kun ottaa huomioon sen, että Scott Hill on ölissyt samaa kahden nuotin laulumelodiaa jo 20 vuotta.
Tarttuvat riffit, jyhkeä soitanta ja kokonaisvaltaisesti riemastuttava meininki ovat Signs of Infinite Powerin erinomaisuuden takana lymyävät elementit. Yhtyeen muruinen ote perinteikkyyttä arvostavaan hardrockiin on upealla tavalla resuinen. Bändi kuulostaa joukolta vanhoja myssyttelijäskeittareita, jotka puristavat kaiken energiansa soittoon. Rennoin matalaotsaista mielikuvaa täydentävät täydellisesti meininkiin sopivat sanoitukset esimerkiksi El Bustasta ja teräshirviön päihittämisestä.
Levy on monella tasolla mieltäylentävää kuultavaa. Materiaaliin on saatu nyansseja ja vaihtelua niin paljon kuin se punkin sävyttämän aavikkorockin karsinassa ylipäätään on uskottavasti mahdollista. Myös levyn soundimaailma ansaitsee erityiskiitokset: harvoin rokkilevy jytisee ja pörisee näin muhevasti.