Sour Mash
Oasis on mahtava. Oasis on 1990-luvun kovin rockbändi. Oasis hajosi vuonna 2009. Keulakuva Liam Gallagher koetti pysyä tähdistössä Beady Eye -nimellä, mutta pöyhkeä Oasis-spinoff lopetti kahden levyn jälkeen. Oliko syynä Liamin krooniset ego-ongelmat vai eikö Oasis-faneja kiinnostanut tarpeeksi, mutta ainoa näistä raunioista kunnialla selvinnyt on Noel Gallagher’s High Flying Birds.
Jefferson Airplanen biisistä (Elton Johnilta löytyy myös) nimensä ottaneen isoveli Gallagherin soolosysteemin vuoden 2011 debyytti oli kokeilu elää ilman siihenastista elämäntyötä. Jälki on kelpoa. Biisit ovat Oasisille kelpaavaa perustavaraa, mutta tärkeintä julkaisussa oli, että Noel Gallagher tunsi pärjäävänsä yksin.
Kakkoslevy Chasing Yesterday (2015) on lähes mestariteos. Noel ei rämistele sitä läpi Oasis-filtterillä, vaan uskaltaa herkistellä, laulaa hiljaa ja yltyä bailupophuudatuksiin. Lad-setä osaa dynamiikkaa.
Noel Gallagher’s High Flying Birdsin kesän 2017 U2-kiertueen lämmittelysetti oli herrasmiesmäinen tunnelmatunti. Kahden High Flying Birds -albumin parhaat biisit soivat hartaana Euroopan stadioneilla, vaikkakin Champagne Supernova ja Wonderwall saivat U2-yleisöiltä isoimmat aplodit. Kolmannelta soololevyltä ei kuultu yhtään kappaletta.
Millaista musiikkia Noel Gallagher panttasi? Who Built the Moon? on soundimatka eteenpäin, mutta askel ei ole suuri. Albumi kuulostaa Noelin kunnianosoitukselta Manchester-soundille: sovituksissa jyskää niin New Order, The Stone Roses kuin Happy Mondays. Rummuissa on Oasisista ja Beady Eyesta tuttu Chris Sharrock ja kitarassa vanha kunnon Gem Archer.
Tuottaja David Holmes on elokuvamusiikkimies, jonka hoivissa Gallagher intoutuu aika ajoin taidefilmistä tuttuun huumejammailuun. Noelin panoramapsykedelia ei kuitenkaan päihdytä. Ehkä turhan kauan kemikaalien kaidalla tiellä ollut vanha herra Gallagher ei vain osaa enää riistäytyä.
Levyn teema on kuu ja viisauden etsintä. Platonisen filosofian mukaan kuu on portti taivaaseen. Kuu on sielun peili. Kuunsilta on tie kuoleman maahan. Kuu on myös naiseus, elämän antaja ja kylmä tappaja. Jos levyn kappaleiden nimiä ja järjestystä käytetään tarinan raameina, Noel paikantaa viisauden kulta-aarteen sielunsa Fort Knoxista. Tie aarteille käy pyhän vuoren (Holy Mountain) kautta, kunnes Etsijä-Noel tajuaa, että kaiken ydin on naisen rakkaus (If Love Is the Law). Mutta kuka on tarinan mies, joka rakensi kuun?
Who Built the Moon? on kuin bileet, joissa ei jaksa bailata. Siellä on kyllä kiva istua ja naputella viinimukia polvea vasten. Yksikään levyn 11 biisistä ei aiheuta stadion-kokoisia aaltoja. On silti mukavaa, että Noel tekee mieleistään musiikkia. Lauluja, joita tulee. Ei pakotettuna.
Noel Gallagherin paikka on stadioneilla. On hienoa, että hän jaksaa sooloilla, vaikka miljoonien arvoinen Oasis-comeback odottaa tekstiviestin päässä. Soolona hän joutuu kulkemaan klubeja ja pikkukaupunkeja koko loppuelämänsä, ellei hän yllättäen lataa ilmoille megahittiä.
Onko Noel Gallagherin kohtalona idolinsa Paul Wellerin The Jamin jälkeinen elämä? Nyt Noel Gallagher tekee levyjä, joita vain Oasis-fanit jaksavat kuunnella.