Hittikaruselli 3/14: The Horrors, Majuri, Lykke Li, Kliff, Franz Ferdinand…

17.04.2014

Rumbassa 3/14 Teemu Fiilinin kanssa kuunteli kappaleita Markku Roinila.

Kuvassa: The Horrors

miinusThe Horrors: I See You
Pitkän linjan britti-indielupaus The Horrors viekoittelee toukokuussa julkaistavan neljännen albuminsa Luminousin pariin tällä seitsemän ja puoli minuuttia kestävällä näytillä. Jokohan Faris Badwan yhtyeineen saisi sen kauan odotetun ison hitin?

MR: Alkuriffi on muuten aika suoraan Echo and the Bunnymenin biisistä Bring on the Dancing Horses.


TF: Niin onkin! Horrors on musta siinä mielessä jännä bändi, että ne korjaavat tai muuttavat tyyliään suunnilleen levyn välein. Ensimmäinen levy oli sellaista roskarock-estetiikkaa ja garagea, ja toinen oli 1980-luvun Psychedelic Fursia. Sitten tuli syntsapainotteisempi levy. 


MR: Fanipoika-bändi, joka on kuunnellut rockin historian läpi tosi tarkkaan, vähän kuin Primal Scream. Milloinkahan Horrors keksii jotain omaa?

TF: Niin, tuon kun vielä yhdistää siihen, että niillä ei ole yhtään kuolematonta biisiä. Herää kysymys, mihin bändiä oikeastaan tarvitaan – siitä huolimatta, että musa on ihan laadukasta.

MR: Kaipa sitä tarvitaan kaltaisilleen arkeologeille, jotka haluavat innostua rockin menneisyydestä. Minulle tästä tulee mieleen myös 1980-luvun alun The Comsat Angels -yhtye. 


TF: Tuotanto ja soundit ovat kieltämättä hienot. Mutta jos biisi olisi tarpeeksi vahva, näitä syntikkasoundeja ei edes noteeraisi. Mutta tämä kappale sopisi hyvin jonkun leffan pitkään ja dramaattisen kohtaukseen. Ehkä se voisi poikia yhtyeelle hitin. 


plussaMajuri: Eurot tänne feat. Mikael Gabriel
Jussi ”Majuri” Karvonen Tampereelta on erään nettilaudan mukaan tyytyväinen ja elää luksuselämää. Saman verkkolähteen mukaan suomiräppärillä on 27 cm pitkä siitin ja hän saa Facebookissa jokaiseen kuvaan +50 tykkäystä ja kommentteja 90-prosenttisesti tytöiltä. No, kuunnellaan sitä musiikkia myös.

TF: Majuri on artisti, joka pitää tietää, ennen kuin sitä pystyy arvostamaan. Ei hyvännäköinen eikä välttämättä maailman lahjakkain äijä, mutta erittäin hauska. 


MR: Tervettä uhoa kieltämättä, hyvällä tavalla.


TF: Majuri on terve sika, joka pystyy uhoamaan niin, ettei se loukkaa ketään. Tämä kertosäe on kuultu suomiräpissä noin 400 kertaa aikaisemmin. Painotukset ovat tuttuja jo jostain vanhoista Fintelligensin biiseistä lähtien, mutta homma toimii. Gabrielkaan ei ole suosikkiräppärini, mutta tähän biisiin hän sopii. 


MR: Olen täysin pihalla koko genrestä, mutta tämä menee. Löpinä luistaa, eikä biisissä ole ärsyttävää räkänokkakvaliteettia. Tosin kertosäkeen fraseeraus tökkii mulla. 


TF: Heitterit mainittu. Kaikillä räppäreillä tuntuu olevan tarve korostaa, että joka kulman takana vaanii heitteri. 


MR: On helppo kuvitella Majuri vittuilemassa hyväntahtoisesti jossain Tammelantorin nakkikioskilla kilpaileville yrittäjille.

TF: Just toi! Majuri on hieno rooli, mutta kaikki tietävät, että tämän alter egon biiseissä mainitut mallidaamit ovat pelkkää kuvitelmaa. Eikä sillä ole mitään väliä. Kysymys on vain siitä, tekeekö homman hyvin, kiinnostavasti ja hauskasti vai ei. Sen syvempää sisältöä Majurin lyriikoista ei tarvitse hakea.

MR: Ihan sama peli kuin vanhoissa bluesäijissä tai Bo Diddleyllä – mä olen pomomies, baby, käy jonoon!

miinusLykke Li: Love Me Like I’m not Made of Stone
6. toukokuuta ilmestyvää Lykke Lin kolmatta levyä I Never Learn voi odottaa mielenkiinnolla, sillä sen näytebiisi on synkeä ja lamaantunut. Toisin sanoen aivan toisenlaista kuin ruotsalaisartistin aiempi tuotanto.

TF: Lykke Li on mennyt riisutumpaan ilmaisuun. Wounded Rhymes -levyllä (2012) oli tietynlainen moderni Spector-tuotanto toteutettu aika hyvin. 


MR: Tämä on ihan folk-biisi. Kitaranrämpytystä ja vaikerrusta. Eikös Pohjois-Amerikasta löydy tämänkaltaista kolmetoista tusinassa?


TF: Aikaisemmin Lykke Lin vetovoimana oli ihanan pop-sensibiliteetin yhdistäminen surullisuuteen, vaikkapa Sadness Is a Blessingissä. Tässä on nyt jäljellä enää se surullisuus. 


MR: Artistille itselleen tälläinen riisuttu ilmaisu voi tietenkin olla rohkea irtiotto aiemmasta.


TF: Periaatteessa arvostan kyllä rohkeiden valintojen tekemistä, mutta sävellyksen pitäisi olla aivan järjettömän hyvä, jotta näin riisuttu säestys toimisi. Päämelodia on ihan hyvä, mutta melko kuultu. Alan korvissani miettiä, miten sen olisi saanut sovitettua muhkeammaksi. 


MR: Tämä on vähän kuin singlen b-puoli, jota kukaan ei koskaan kuuntele ja jota kukaan ei hirveästi keikan encorena toivo kuulevansa. Saapa nähdä, onko tämä sitten seuraavan levyn konsepti. 


TF: Kiistämättä tämä on jonkinasteinen pettymys. Lykke Li vaikuttaa kyllä tyypiltä, jolla on taipumus tehdä outoja valintoja ja ehkä jopa taiteellisia itsemurhia. Mieleen tulee Flow-keikan peruuttaminen viime hetkellä.

miinusKliff: Mun Jopo
Kliffiä on lanseerattu suomenkielisenä poikabändinä klassisin sanakääntein. ”Kliffissä on neljä erilaista persoonaa, jotka muodostavat yhdessä tasavahvan ja tasapainoisen bändin”, kertoo tiedote. Tuottaja Jimi Constantine on kirjoittanut tämän ensimmäisen singlen, ja kesäksi voi odottaa myös pitkäsoittoa. Video on kuvattu Floridassa aivan kuten viime vuonna esitellyn poikabändin Satin Circuksen video.

MR: Ekana huomion kiinnittää avainsana, Jopo. Otetaan joku hipsterijuttu ja myydään se sitten teini-ikäisille.


TF: Tulee vähän ikävä fiilis, että tässä ollaan mainostamassa Jopoa. Onko tämä tehty yhteistyössä Helkaman kanssa? 


MR: Kertosäe iskee kyllä tajuntaan aika lujaa. 


TF: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa biisi alkaa mennä johonkin suuntaan. Tässä on aika raju halolla päähän -efekti, laulajat painottavat sanoja aika pökkelömäisesti. Sellaista Justin Timberlake -kvaliteettia tai hienovaraisuutta ei ole yhtään.


MR: Siinäkin suhteessa tämä on aito suomalainen tuote, eli taattua Robin-kamaa. Enkelikuoro-osuus biisin keskellä on kyllä aika hämmentävä. 


TF: Pojat ovat varmaan halunneet todistaa, että he osaavat laulaa harmonioita – tietysti toivon, että he myös laulavat itse. Rap-osuudesta tulee vähän sellainen olo, että setä on kirjoittanut lyriikat ja sitten niitä toistetaan vähän vaivautuneesti. Kokonaisuutena tässä ei ole kyllä mitään paheellista.


MR: Kymmenvuotiaiden tyttöjen kamaa.


TF: Vaikka kyllähän ”jopo” tarkoittaa slangissa myös jointtia. En tiedä sitten, onko sitä tultu ajatelleeksi.

plussaClean Bandit: Rather Be feat. Jess Glynne
Nuoren cambridgelaisyhtyeen neljäs single ampaisi ennätysvauhtia suoraan Britannian listakärkeen. Kahden jousisoittajan ja kahden tuottajan muodostama kokoonpano yhdistelee sujuvasti tarttuviin pop-kappaleisiinsa elektroa, housea ja kamarimusiikkia. Esikoislevy New Eyes on ilmestyy 12. toukokuuta.

TF: Clean Bandit on jännä yhdistelmä ysärihenkistä housea ja kamarijousisoittimia. Ei ollenkaan huono.

MR: Ihan vetävä biisi kyllä. Toimii sekä melodisesti että rytmin puolesta. Akustisten soittimien soundi on hyvin esillä, sitä ei ole pehmennetty ja kompressoitu tasaiseksi matoksi niin kuin usein tehdään. 


TF: Jouset soittavat teräviä kuvioita ja riffejä eivätkä pitkiä ääniä, kuten usein popissa. Jälkikertosäkeessä on myös klassista gospel-ainesta. Laulajasta tulee mieleen tämänhetkisiä brittilaulajia, kuten Florence Welch ja sellaiset.


MR: Tämä on kyllä iloinen yllätys! Tuntuu jatkavan tanssimusiikin trendiä, jossa palataan orgaanisempaan soundiin ja discoon. Vähän kuin vinyyli-innostus. Palataan laatuun ja tyyliin.

TF: Räikeistä neonvaatteista Bossin pukuun ja ulkoilmareiveistä laadukkaaseen ravintolaan. Tämä on tanssimusana asteen sivistyneempää, sofistikoituneempaa ja melodisempaa kuin tämän päivän EDM. 


MR: Britannian lista on siinä mielessä ollut aina mielenkiintoinen, että sen kärjessä on tanssihittejä, jotka eivät menesty oikeastaan missään muualla. 


TF: Siellä on tosiaan oma klubipohjainen musiikkikulttuuri. Vaikka onhan Briteistä tullut hiljattain esimerkiksi Emeli Sandé, joka on myynyt Jenkeissä järjettömiä määriä.

plussaFranz Ferdinand: Erdbeer Mund
Viime vuonna julkaistun Right Thoughts, Right Words, Right Action -levyn Fresh Strawberries -singlen b-puolelta löytyy saksaksi laulettu Erdbeer Mund eli mansikkasuu. Vaikka se ei siltä kovin paljoa kuulosta, kappale on cover eurodance-ihme Culture Beatin ensimmäisestä singlestä vuodelta 1989.

MR: Jos ei tietäisi, mikä bändi on kyseessä, tämä menisi aivan täydestä jossain saksalaisella klubilla.


TF: Nimenomaan jostain 1980-luvun biisistä. Tämä on varmaan joku bändin sisäinen vitsi, mutta oliskohan mahdollista, että tämä on parasta mitä Ferdinand on tehnyt vähän aikaan? Uusi levy ei ollut kamala, mutta kuitenkin lähinnä ok. 


MR: Minulle taas se toimi aika hyvin, siinä oli vähän samaa tunnelmaa kuin bändin ensimmäisessä albumissa. Tämä on yhtyeen vanhan Do You Want To -singlen (2005) tyylinen discobiisi. Ihan hauska novelty-pala, mutta ei tämä biisinä oikein kanna.

TF: Toisaalta voin helposti kuvitella soittavani tätä kymmenen vuoden päästä dj-setissä, ei tälle ole viimeistä käyttöpäivää. Kaksi ja puoli minuuttia ei kuitenkaan riitä diskossa – jonkun pitäisi editoida tästä kunnon lattiantäyttäjä. Minuutin verran lisää alkuun ja loppuun. 


MR: Eiköhän panna Calvin Harris asialle. 


TF: Hyvinkin. 


MR: Toivottavasti hän lukee tämän. 


TF: Ja kun nyt hommia jaetaan, niin joku voisi myös tehdä kokoelmia joka vuoden parhaista singlejen b-puolista!

miinusAvey Tare’s Slasher Flicks: Little Fang
Animal Collectiven Dave Portnerin uusi projekti Avey Tare’s Slasher Flicks on julkaisemassa ensimmäisen levynsä Enter The Slasher Housen 7. huhtikuuta. Levyn ensimmäinen täky ei herättänyt kovin suurta innostusta raadissa.

MR: Kuulostaa heti hyvin ärsyttävältä biisiltä.


TF: Heittelehtivä ja huojahteleva laulutyyli on jotenkin niin tämän päivän jenkki-indietä.


MR: Soittopuoli miellyttää, mutta laulu on ihan kamalaa.


TF: Itse asiassa soittopuolesta ja kokonaisuudestakin tulee aika paljon mieleen Ariel Pink’s Haunted Graffiti, mistä pidän paljon.


MR: Myönnetään, minulla on ollut Animal Collectiveen enemmänkin viha- kuin rakkaussuhde. Kuulen yhtyeessä vain luotaantyötävää omahyväistä näppäryyttä. Tässä on vähän sama juttu.


TF: Olen kyllä tavallaan samaa mieltä, vaikka bändillä on myös pitkä liuta hyviä biisejä. Animal Collective on puhdasverinen kulttibändi, sitä rakastetaan tai vihataan. 


MR: Jos nyt yritän sulkeistaa väistämättömän inhoni, niin kappaleen melodia ei ole kaksinen objektiivisesti kuunneltunakaan.


TF: Tämä biisi on sen verran keskinkertainen, että saapa nähdä, jaksanko tsekata tulevan levyn. Menee sarjaan ”kuuntele kerran ja heitä pois”. 


MR: Niin, jos nyt jaksaa kuunnella edes sen yhden kerran.

Lisää luettavaa