Kotiteollisuus: Ei raha oo mun valuuttaa
Appendix-klassikko saa luvan toimia Kotiteollisuuden toisen cover-levyn pelinavaajana. Ja sehän menee oikein hyvin. Sotakoira II kaupoissa 5. syyskuuta.
LA: Osa tulee löytämään Appendixin tämän kautta ja jopa tykkäämään siitä enemmän. Annan hyväksynnän jokaiselle isolle bändille, joka coveroi pikkuskenen juttuja. Olen itse tutustunut hc-punkiin pitkälti Sepulturan kautta, ja Misfitsin löytäminen olisi ollut kivinen tie ilman Metallicaa. Appendixhan oli jopa kansainvälisesti huomioitu bändi, vaikkei ihan samassa kärkikastissa kuin Kaaos ja Terveet kädet.
TF: Olisi kiva tietää, mitä joku brasilialainen Appendix-fani sanoisi, kun kuulisi Yötä.
LA: Joidenkin mielestä pitäisi olla suoranaisesti loukkaantunut Jouni Hynysen persoonasta, kun se on niin retee maalaisäijä. Mutta ei se minua harmita, vaikka yleensä sellaiset ylpeät maalaiset raivostuttavat.
TF: Hynynen on onnistunut antamaan symppiksen kuvan itsestään. Hänen yhtyeensä musa ei tosin puhuttele minua, poikkeuksena tämä biisi.
LA: Bändihän ei ole kehittynyt yhtään sen jälkeen kun löysi linjansa. Ja on ovela julkisuuskikka leikkiä haastattelussa mukamas yksinkertaista maalaista ja sanoa, että ”me ei edes osattaisi tehdä muuta kuin tätä”. Se on hieman laskelmoitua.
TF: Hynysen kommentiksi riittää, kun sanoo murteella jotain hassua. Sitten kaikki ajattelevat, että ”onpas se nyt lupsakka ja lutunen kaveri”. Sai minutkin huijattua.
LA: Se on sellainen sankarinmalli tosi isolle osalle tätä kansaa, koska sillä on perhe mutta se tykkää dokata. Meillä on sellainen luterilainen kuuliaisuus ja viinaimpulssi samassa kansassa, ja sitten tulee Jouni Hynynen ja kertoo, miten homma tehdään.
Dirty Projectors: Gun Has No Trigger
Kesäkauden yllättävä indiesuosikki osoittaa, että Dirty Projectorsin hittivainu ei ole kadonnut edellislevyn loistokkaan Stillness Is the Move -singlen jälkeen. Kuudes albumi Swing Lo Magellan on kaupoissa 10. heinäkuuta.
TF: Rumpukomppi on huikea. Ihan kuin joku soittaisi Blackstreetin No Diggityä autotallissa. Basso rutisee ja pulputtaa perässä.
LA: Tässä ei anneta sitä helppoa ratkaisua, että nyt pitäisi tulla kaikki soittimet messiin ja taivas aukeaa. Se tekee tästä kiinnostavan.
TF: Alku on tosi minimalistinen. Sävellyskin on kaikkea muuta kuin kaavamainen, vaikka mukana on klassisiakin elementtejä. Olisi kiva, jos tällaiset oikeasti erilaiset biisit nousisivat hiteiksi.
LA: Kappaleen ajatus on jotenkin niin omituinen, että pitää asetta ohimolla, mutta siinä ei olekaan liipaisinta. Tosi kämäinen mutta hauska idea. Alkaa naurattaa.
TF: Tässä on jotain erilaista ja outoa. Laulaja heittäytyy irvokkaasti, ja äänessä on huumoria. Yleensä noista falsetin rajoilla hoippuvista korkeista äänistä tulee Thom Yorke mieleen, mistä en niin pidä.
LA: Jotenkin tässä ei tule sitä itsesääliruikutusta. Vihaan sitä patetiaa, mitä Radiohead kylvää.
TF: Tästä olisi ollut helppo tehdä Radiohead-biisi, mutta onneksi ei tehty. Ja jos hittituottaja olisi ollut mukana, se olisi käskenyt laittaa kertosäkeen perään isot kitarat tai synat ja kunnon pauhauksen. Mutta tässä tuleekin vain väärä sointu ja hassu urkusoundi.
LA: Tässä olisi ollut helppo tehdä montakin sellaista ratkaisua, jotka eivät olisi toimineet, mutta nyt on maltettu pitää tämä tällaisena toimivana ja tyylikkäänä.
TF: Tulee mielikuva hikisestä toimistotyöntekijästä, jolla on rumat silmälasit ja kravaatti tiukalla. Sitten se menee työpäivän päätteeksi karaokeen vetämään rillit huurussa tämän biisin.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: