”On silti suorastaan hämmästyttävää, miten raikas Unbreakable on”, kertoo Markus Hilden arvioidessaan Janet Jacksonin uutukaisen.
Janet Jackson
Unbreakable
Rhythm Nation/Sony
Arvosana: 8,3
Pioneeri. Se on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen Janet Jacksonista. Ilman Janetia ja hänen valtavaa suosiotaan Yhdysvalloissa 1980- ja 1990-luvulla ei olisi kovin montaa nykypäivän tähteä. Mistä Britney Spears, Beyoncé, Christina Aguilera ja Pink ovat ammentaneet? Janetin musiikista, koreografioista ja videoista tietysti. Hän rikkoi rajoja seksuaalisuudellaan ja antoi kasvot kehostaan nauttivalle naiselle. Jos 1980-luvulla Olivia Newton-Johnin Physical oli suorapuheisuudellaan hätkähdyttävä, kymmenen vuotta myöhemmin Janet kiehnäsi alusvaatemallin kanssa videollaan Love Will Never Do (Without You) ja vei suuseksistä kertovan biisin If Yhdysvaltojen hittilistan kärkipäähän. Hän toi naisen seksuaalisen vapauden ja samalla naisellisen arvokkuuden osaksi popkulttuurin valtavirtaa. Lisäksi hermoromahduksen partaalla syntynyt The Velvet Rope (1997) on monipuolisuudessaan yhä ylittämätön yhdistelmä äärimmäistä rankkuutta (”There’s nothing more depressing than having everything and still feeling sad”) ja sielukasta tanssipoppia.
Kun tieto siitä, että muutamia vuosia lähes täysin julkisuudesta poissa elänyt Janet on levyttämässä uutta albumia vanhan yhteistyökaksikkonsa Jimmy Jamin ja Terry Lewisin kanssa, koko Janet-maailma sekosi. Foorumit ja sosiaalinen media hehkuttivat kuningattaren paluuta ja rento, hänen musiikilliselle historialleen kumartava, hyvin That’s the Way Love Goesin kaltainen No Sleeep -single keräsi lähes varauksetonta ylistystä.
Kun sain mahdollisuuden lähes ensimmäisenä ihmisenä Suomessa kuulla Janetin Unbreakable-albumin, hehkutin siitä kaikille läheisille ja foorumeille. Se hetki, kun Unbreakable alkoi levy-yhtiön tiloissa soida, on minulle henkilökohtaisesti vuoden tärkein pophetki.
Millainen levy Unbreakable sitten on? Kaikki Janetin uraa seuranneet osaavat jo ennakkotietojen perusteella laskea palasia yhteen: Käytännössä koko Unbreakable on dream teamin eli Janetin, Jamin ja Lewisin käsialaa, ensimmäisenä kuultavan nimibiisin lopuksi hän julistaa tutulla ah-niin-pehmeällä äänellään ”Hello, it’s been a while/Lots to talk about/I’m glad you’re still here/I hope you enjoy”, ja koko albumin ydin rakentuu aikuistuneen, onnellisesti naimisissa olevan naisen kokemuksista ja hänen urastaan. Siinä missä hänen edellinen albuminsa Discipline (2008) oli epämääräinen – joskin melko tasokas – roiskaisu erilaisten hitintekijöiden sävellyksiä, Unbreakable oli ennakkokäsitysten mukaan kuin kirja, jolla on selkeä juoni.
Ennakkokäsitykset pitävät monelta osin paikkaansa, mutta on silti suorastaan hämmästyttävää, miten raikas Unbreakable on. Tuntuu kuin Janetin edellisestä oikeasta levystä olisi kulunut seitsemän sijaan kymmeniä vuosia – siitäkin huolimatta, että Unbreakable-avausta seuraa Janetin tuoreimmilta albumeilta tuttu nopeiden kappaleiden trio. Sen trion, ja kenties koko levyn, upeimmaksi kappaleeksi kohoaa lempeän särmikäs The Great Forever, joka saattaa olla Janetin paras 2000-luvulla levyttämä biisi. Sen säkeistöissä Janet kuulostaa paikoin erityisen paljon veljeltään Michaelilta.
After You Fallilla soi käytännössä pelkkä piano. ”Who’s gonna be there after it all?”, kysyy Janet, ja vastaa itse: ”I will”. Hän on kuin lohduttava isosisko, joka on nähnyt kaiken: nousun, kliimaksin ja tuhon. Janet viittaa levyllä useampaan otteeseen Rhythm Nationiin (1989), omaan yhteiskunnallisuutta ja viimeisimpiä poptrendejä aikoinaan yhdistäneeseen mestariteokseensa.
Janetin aiempiin levyihin nähden harvinaisen epäseksuaalinen Unbreakable on hänen diskografiassaan levynä täysin uniikki, mutta temaattisesti ja sielunmaisemaltaan hyvin lähellä Rhythm Nationia. Musiikillisesti se on tasokas sillisalaatti, joka ei kaihda funkya (Gon Be Alright), Just a Little Whilesta ja Because of Lovesta muistuttavia reippaita popmelodioita (Take Me Away), tanssimusiikkia (Shoulda Known Better, Night) eikä 2000-luvulle päivitettyä The Jackson 5:ä (2 B Loved).
Koko albumi kulminoituu siihen, että Janet kuiskaa Black Eaglen minimalistisen ja suorastaan mystisen biitin päälle ”You never know, unless you’ve been there…”. Unbreakable on elämänsä uomiin saaneen supertähden omin sanoin kertoma tarina onnellisuudesta, kuoppaisesta matkasta ja aavistus siitä, että seesteisyys on joskus popparille se luovin tila. Hyvästi Disciplinen sadomasokisti, tervetuloa elämää nähnyt ja uudelleen syntynyt humanisti.
Markus Hilden
Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko