Elektrorock-yhtye IAMX:n Nosturin-keikka siirtyi kesäkuulle (uusi pvm on 11.6.), mutta Volatile Times -albumi sentään ilmestyi ajallaan. Jussi Mäntysaari arvioi levy päteväksi mutta suureellisuudessaan etäännyttäväksi tekeleeksi.
Teksti: Jussi Mäntysaari, kuva: Luca Esposito
IAMX: Volatile Times
61 Seconds
Emoelektron totinen torvensoittaja.
IAMX on hurahduksia aiheuttava yhtye. Jos Sneaker Pimps -jehu Chris Cornerin musiikki kolahtaa, se kolahtaa niin, että kolautettu hehkuttaa löytöään suu vaahdossa. Projektin kaksi ensimmäistä levyä hurahdutti joitain tuntemiani ihmisiä, ja ihmettelin, mistä hommassa on kyse. Hieman ryppyotsaiselta kuulostava emoelektro ei herättänyt suuriakaan tuntemuksia.
Sitten tuli kolmosalbumi Kingdom of Welcome Addiction ja hurahdin itsekin. Corner on tekemisissään jokseenkin huumoriton, mutta kun bändin sydänverisiin melodioihin pääsee sisään, tuntuvat totisetkin ratkaisut oikeutetuilta.
Volatile Times ei avaa uusia uria IAMX:n tuotantoon. Edeltäjäänsä verrattuna se on hieman elektronisempi ja hillitympi. Corner huutaa edelleen tuskaansa, mutta lähestymistapa viittaa enemmän Depeche Modeen kuin Museen. Singlenostot Ghosts of Utopia ja Fire and Whispers lienevät ne tämän albumin täkyt, jotka kenties aiheuttavat uusia hurahduksia. IAMX:n maailmassa jo oleilevalle ne tarjoavat hengähdystauon Dance with Men ja Oh Beautiful Townin kaltaisten kunnianhimoisempien raitojen väliin. Paikoin Volatile Times lähestyy Nine Inch Nailsin Pretty Hate Machinea.
Aavistuksen epätasainen kokonaisuus tämäkin IAMX-albumi on. Suureelliset sanoitukset eivät auta eläytymisessä. Tästä haluaisi pitää enemmän, mutta tasaisin väliajoin se tiputtaa kyydistä. Hyviä hetkiä on kuitenkin paljon huonoja enemmän.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/11.
Tietääkö Jussi mistä puhuu? Kuuntele levy Spotifysta ja päätä itse. Kuunnellessasi lue myös aiemmin julkaistu Chris Cornerin haastattelu.