Kaunisääninen laulaja ei uskalla heittäytyä.
Texicalli-levy-yhtiön alamerkki Jupiter jatkaa ansiokasta työtään suomalaisen soulin parissa. Kotimaiset alan piirit ovat sen verran pienet, että usein levyillä esiintyvät samat tekijät, hieman Motown-yhtiön studiobändien tapaan. Jannan tapauksessa asialla on tuttu ”usual suspects” -porukka. Taustabändistä löytyy Quintessencen ja Q-Continuumin miehistöä, jotka myös vastaavat Jannan kanssa
levyn materiaalista. Tuotantovastuussa ovat kitaristi Aki Haarala, fonisti Antti Hynninen sekä tietenkin pianisti Tuomo Prättälä.
Kokenut tekijäporukka takaa Hurmerinnan muusikkoperheen vesan levylle tietyn laatutason. Valitettavasti soul-levyn ainesosista se tärkein – sielu – on suurella osalla raidoista syvällä piilossa. Tuomo Prättälän alkuvuodesta julkaisema My Thing oli Nicole Willis & the Soul Investigatorsin Keep Reaching Upin ohella ensimmäinen suomalainen soul-levy, joka saavutti musiikkityylin vaatiman sydäntäkouristavan henkilökohtaisuuden.
Jannan kohdalla vajotaan valitettavasti siihen Emma Salokosken popularisoimaan suohon, jossa kaikki on tyylikästä ja lauluääni soi kauniisti, mutta yleinen sisäsiisteys ja säyseys estävät syvemmän kokemuksen syntymisen. En tiedä, johtuuko tämä omasta Prättälä-fanituksestani, mutta hänen tuottamillaan biiseillä Janna pääsee lähimmäksi sitä pistettä, jossa henkilökohtaisuuteen pyrkivästä musiikista tulee aidosti henkilökohtaista. Sovitukset ovat osaavia, mutta liian tyyliuskollisia.
Levyn tekstit ovat laulua vahvempia, ja niitä lukiessa toivookin tulkinnalta samanlaista heittäytymistä. Valitettavasti tällaisenaan levyä kuuntelee todennäköisesti mieluummin vaatekaupassa kuin lohduttajana syvien sydänsurujen keskellä. Levyn paras kappale on I Was Wrong, jonka soidessa itsekin mietin, olenko väärässä antaessani levylle vain kaksi tähteä. Sen jälkeen tulee kuitenkin vielä riittävän monta vaimeaa kappaletta, jotka varmistavat päätökseni oikeaksi.