”Kyllä tästä voi pitää. Täytyy vain olla pöllyssä”, päättää Auroora Vihervalli kahden tähden arvionsa Jukka Pojan uudesta albumista.
Teksti: Auroora Vihervalli, kuva: Motopark / Wikimedia Commons
Jukka Poika: Kylmästä lämpimään
Suomen Musiikki
Jukka Poika on täynnä rakkautta. Yltiöpositiivisuus ja sisäsiittoinen yhteisöllisyys on epäilyttävää, epäaitoa ja etovaa. Jos Konna tekee Suomen ahdistavinta räppiä, Jukka Poika tekee yliampuvaa reggaeta. Missä on kultainen keskitie?
Musiikillisesti levyllä jäädään kylmän puolelle. Melkein joka biisissä on sama peruskomppi, tempo vain vaihtelee. Trumpetti, saksofoni ja pasuuna elävöittävät latteutta, mutta eivät nekään pitkälle kanna.
”Ei me oltu yhdessä täydellisii, vaikka leikittiin äitii ja isii”, Jukka Poika uikuttaa. Avioerosta voi tehdä lauluja ilman, että se herättää väistämätöntä myötähäpeän tunnetta.
Onnistumisiakin on. Se ei satu enää on rehellinen laulu sydänsurusta. Kuulostaa se muutenkin erilaiselta. Tässähän lauletaan suomea suomeksi! Miksi muissa biiseissä suomea pitää ääntää kuin hindiä? Murrettu lausuminen ja väärä painotus saavat raivon partaalle. Se on tuskin tarkoitus, sillä haluaahan Jukka vain ”mielihyvää, iloa ja aurinkoa”.
Kyllä tästä voi pitää. Täytyy vain olla pöllyssä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/10