Klassikkoyhtiön murroskausi ja mielenkiintoisia sivupolkuja – arviossa Love Records: Kaikki singlet 2

25.05.2016

Klassikkoyhtiön koottujen singlejen toinen osa esittelee Loven murroskauden, kirjoittaa Juha Merimaa arviossaan.

Love Records: Kaikki singlet 2
Love Records
8,3/10

love2Loven koottujen singlen toinen osa on ensimmäisen lailla kuuden cd-levyn paketti. Se kattaa reilut kaksi vuotta, huhtikuusta 1972 syyskuuhun 74. Tänä aikana yhtiö julkaisi 73 singleä ja yhden ep:n. Yhteensä kappaleita on siis hulppeat 150.

Kyseessä olivat murrosvuodet, jonka aikana Love alkoi muuttua ainakin singlepuolella yhä selkeämmin rock-julkaisijaksi. Ajanjakson suuriin hitteihin kuuluvat muun muassa Rauli Badding Somerjoen Fiilaten ja höyläten ja Muskan Krokotiilirock.

Toki sekaan mahtuu myös julkaisuja, joiden kaupallista mielekkyyttä saa jälkikäteen pohtia. Esimerkiksi Romans i Folkton -ep sisälsi neljä Vaasan lähellä sijaitsevan Stundarsin ulkoilmamuseon pidoissa taltioitua kansanlaulua. Ep-levyä myytiin ainoastaan museon myymälässä.

Muista sivupoluista mainittakoon ennakkoluuloton yhteistyö yhdysvaltalaisen levytuottaja Warren Schatzin kanssa. Jukka Kuoppamäen Yamahan laulufestivaaleilta Japanista bongaama Schatz levytti Suomessa muutaman kappaleen ja liisasi yhtyeelle muutamia yhtiönsä lauluja Yhdysvalloista. Jälkikäteen kuunneltuna yhteistyön tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi.

Melkoista ajan henkeä oli myös Olavi Kivikosken, eli Humppa-Cannonin ainoaksi jäänyt single, jossa televisiosarjan yksityisetsivän look-a-like tulkitsi kappaleen Mr. Cannon (hän on Cannon). Ja julkaisipa yhtiö rhodoslaisten Takis & Afroditen kreikankielisen tulkinnan Dirlandaastakin.

Oma lukunsa ovat tuotteliaan M. A. Nummisen eri hankkeisiin liittyvät kymmenkunta singleä, joiden skaala ulottuu kaupunkipolitiikasta (Kinaporin humppa), mainoksiin (Munakunnalle myyty Papukaijani ei syö kovia munia), uusrahvaanomaiseen jatsiin (Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä) ja lapsimusiikkiin (Marjon ja Jaanan laulama Kesä on tullut – eläköön!).

Rokkiosastolta muita päätä pidempänä erottuu oman tyylinsä löytänyt Dave Lindholm, mutta myös Muskan, Baddingin, Maaritin ja Hurriganesin singleissä on mukana klassikoita.

Kiinnostavimpia ovat kuitenkin vähemmän tunnetut nimet. Niistä iloisimpia yllätyksiä olivat Magyarin hallittu Autiolla kadulla nimettömässä kaupungissa, Eero Avenin tyylikäs Polttava Rakkaus ja Markku Innon mainio Keitä keitä kahvinkeitin.

Rock-osastolla oli kuitenkin edelleen huomattavan paljon käännöksiä. Lopullista käännettä kohti omaehtoista suomirockia ennakoi Daven ohella viimeiseltä levyltä löytyvä Juicen ja Coitus Intin Marilyn.

Sarjan ensimmäisen osan tavoin myös toinen boksi on huolellista työtä. Kappaleet kuulostavat hyviltä ja alkuperäiset kuvakannet löytyvät vihkosesta – tosin paikoitellen kovin pieninä. Miska Rantasen tiiviit tekstit tavoittavat kappaleista olennaiset, vaikka monesta artistista olisi mieluusti lukenut pidempäänkin.

Arvosanan antaminen tällaiselle julkaisulle on luonnollisesti melkein mahdotonta. Vaikka ykkösosa oli ehkä hapuiluissaan kiinnostavampi, on kappaleiden keskimääräinen taso kuitenkin toisessa osassa selvästi parempi. Nostettakoon arvosanaa siis kahdella kymmenyksellä.

Juha Merimaa

Lisää luettavaa