Kotiteollisuus – Sotakoira

19.08.2008

Vanhaa suomirockia uudeksi suomirockiksi versioituna.

Sotakoira esittelee elementtejä, joista Kotiteollisuus on tehty. Mukana on monenlaisia koiranhäntätupsukoita ja sammakoita, mutta myös sovelias määrä kanelia ja kukkasia. Niistähän on Kotiteollisuus tehty. Toivoa sopii, että jo jokseenkin urautuneelta vaikuttava bändi saa tästä välityöstä lisäpontta omiin jatkosuunnitelmiinsa.

Ihanan pinkkeihin kansiin pakatun Sotakoiran saatetekstissä Jouni Hynynen kertoo, että kiekolle valitut suomirock-kappaleet on noukittu fiilispohjalta ja sitten pakkosyötetty rytmiryhmälle. Siihen, ja tietenkin lainaluonteeseensa nähden, levy on hämmästyttävän toimiva.

Sotakoira on hyvä levy nimenomaan monipuolisen materiaalin ja tietenkin hyvien sävellysten ansiosta. Tulkinnat toki nojaavat tuttuun jynkkysoundiin, jossa ei liiemmin nyansseilla pelata. Silti Kotiteollisuus välttyy raiskaamasta kappaleita, ei vähiten Hynysen venyvän ja moniulotteisen, joskin perinteisessä mielessä vajavaisen laulun ansiosta.

Biisivalintojen lyyrinen puoli kiertelee Hynysenkin suosiman ironisen ja ilkeänkin tyylin ympärillä, unohtamatta ajoittaista surumielisen ja kaihoisaa pohjavirettä.

Rakkauslaulu (Juliet Jonesin Sydän) , Kevät (Tavaramarkkinat) , Karhujen talo (Kari Peitsamo) ja Vaasankin veri vapisee (Juice Leskinen Grand Slam) ovat oikeinkin hyviä versioita, joihin Lappeenrannan kolmikko saa mukavasti omaa ääntään. Näiden parissa Kotiteollisuus kuulostaa tuoreelta.

Pari turhaakin versiointia levyllä on: Onnellinen perhe (Ne Luumäet) ja Rääväsuita ei haluta Suomeen (Eppu Normaali). Biisit kuulostavat pintapuolisilta ulkoluvuilta, ja bändi tuntuu lähinnä soittavan velmut kappaleet läpi, ei tulkitsevan niitä.

Hardcorerykäisyt Pissaa ja Paskaa (Terveet Kädet) sekä Matti (CMX) ovat tietenkin bändin omaa tuotantoa alkukantaisempaa, mutta yhteensä alle minuutin mittainen tykityskaksikko kuulostaa riemukkaalta. Se myös paljastaa selkeästi, mistä bändi on ilkeyttään omaan sointiinsa ammentanut.

Lähimpänä Kotiteollisuuden lanaavaa otetta on Mana Manan vähintäänkin synkkä lunastus Kuolla elävänä. Tämähän ei ole yllätys.

Lisää luettavaa