Kimmo K. Koskinen otti kuunteluun rock-ikonin viimeiseksi henkäykseksi tarkoitetun livetallenteen. Hyvä on, kuuluu tuomio.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Damian Rafferty
Led Zeppelin: Celebration Day
Atlantic
Legenda löytää sielunsa.
Vuonna 1980 rumpali John ”Bonzo” Bonhamin kuolemaan uransa lopettanut Led Zeppelin on yhä mammuttimainen yhtye. Oli siis aika iso juttu, kun aktiiviuransa jälkeen vain pari puolivillaista irtoesiintymistä heittänyt yhtye lupautui täysimittaiselle keikalle vuonna 2007 Atlantic-moguli Ahmet Ertegunin muistokonserttiin. Paikalle olisi halunnut 20 miljoonaa henkeä, mutta audienssi myönnettiin vain 18 000 onnekkaalle.
Lontoon O2-areenalla itseoikeutettuna rumpalina toimii Bonzon poika Jason, joka läimii miltei isänsä malliin. Myös muu yhtye – kaikki jotakuinkin 60-vuotiaita vanhoja herroja – on keikalla vireässä kunnossa.
Robert Plantin ääni kajahtelee vahvana ja sielukkaana, ja John Paul Jonesin muheva bassottelu sekä tyylikäs kosketinsoitanta luovat kappaleiden varsinaisen selkärangan. Jimmy Pagen roiskiva kitarointi tuo touhuun yllätyksellistä särmää.
Ikääntyneet herrasmiehet nauttivat esiintymisestä, mikä kuuluu mukavan löysäranteisena otteena. Se myyttisen irstas hurmos, jota yhtye aikanaan tihkui, on nyt iän tuomaa luontevaa henkevyyttä. Tallenteesta huokuu myös ilahduttavan ehta livetilanteen käry, ja yhtye uskaltautuu läpiluennan sijaan tulkitsemaan kappaleensa rohkeasti.
Bändi saa puhallettua eloon monet kuluneimmista klassikkoistaan: jopa ikonisen Stairway to Heavenin tulkinta on vereslihainen. In My Time of Dying on todella vaikuttavaa blueslunastusta, ja No Quarter soi majesteetillisesti. Toisaalta 11-minuuttisen Dazed and Confusedin huuruiluosio tuntuu jokseenkin kankealta, eivätkä kaikki menobiisit kulje aivan vailla jähmeyttä.
Vaikka jotakin siis on kadonnut, yhtye pystyy syventämään useiden kanonisoitujen kappaleiden olemusta. Oiva veto oli myös suoda For Your Lifelle sen livedebyytti.
Yhtyeen menneisyyttä rennon hyväntuulisesti kunnioittavan Celebration Dayn irtonaisuus ja sielukkuus tekevät siitä tyylikkään ja suoraselkäisen päätöksen Zeppelinin taruun. Muu yhtye ajatteli jatkoa seuraavan, mutta Plant torpedoi ajatuksen. Kiertäminen olisikin vesittänyt bändin myyttiä, joka saa nyt Celebration Daystä arvoisensa sinetin.
Arvion lyhennetty versio on julkaistu Rumbassa 12/12.