”Joosuan perusvire on maalaileva melankolia. Meno on pääosin reipas, joskin haikea. Puolivälissä levyä intoudutaan rummuttelemaan ja kitaroimaan täysin palkein (Kolme siskoa, Viimeistä kesää, 0745 (Sunnuntaina)), mutta silloinkin kaivataan rakkautta tai mennyttä tai herätään synkin ajatuksin”, kirjoittaa Heini Strand arviossaan.
www.facebook.com/Joosuanhedelmat
Joosua
Vielä hetken, sinun
(Stupido)
Arvosana: 7,5
Sooloprojektista parissa vuodessa viiden hengen yhtyeeksi kasvanut Joosua julkaisi debyyttinsä pahaenteisesti perjantaina 13. päivä. Joosuan miehet eivät ole kai taikauskoisia, mutta albumin melankoliaan pahaenteinen päivämäärä kyllä sopii.
Vielä hetken, sinun näyttää paperilla hyvältä. Levyn kirjallinen nimi antaa odottaa biiseiltä hivenen parempaa lyyristä paneutumista, ja vielä kun tuottajana on toiminut Artturi Taira, ovat Joosuan tähdet kohdillaan. Onpa levyllä biisikin nimeltä Saima Harmaja.
Ensivaikutelma on kuitenkin vahvasti Suomi-etuliitteinen poprock. Intron jälkeen levyn aloittava Sudenkorento lähtee niin lennokkaalla nosteella liikkeelle, että se tuo mieleen aikuisille suunnatut formaattiradiokanavat.
Soundin perusvire on kuitenkin maalaileva melankolia. Meno on pääosin reipas, joskin haikea. Puolivälissä levyä intoudutaan rummuttelemaan ja kitaroimaan täysin palkein (Kolme siskoa, Viimeistä kesää, 0745 (Sunnuntaina)), mutta silloinkin kaivataan rakkautta tai mennyttä tai herätään synkin ajatuksin.
Levyn vahvimmat kappaleet löytyvät ihan lopusta. Saima Harmaja on vahvan tunnelmallinen, alati etenevä mutta määränpäähän pääsemätön biisi. Laulaja Olli Someron artikulaatiosta on välillä vaikea saada selvää, mutta paikoin se jopa sopii utuisiin säveliin. Päätöskappale Aaveet nousee yhteislaululla hienoon harmoniseen hartauteen. Introa lukuun ottamatta vain kahdeksan biisiä sisältävä albumi on varsin äkkiä ohi.
Heini Strand