Särren soolodebyytti sisältää rehellistä räppiä miehestä itsestään, kirjoittaa Tuomas Aflecht.
Särre
Ei riitä
Lihamyrsky
8.0/10
“Kerro mulle, että mä oon liian hidas. Kerro mulle, että mun vatsa on liian iso. Kerro mulle, että mä oon liian vanha tekemään comebackin.” Näillä lauseilla starttaa suomirap-piireissä kauan odotettu soolodebyytti, Särren Ei riitä.
Olisin yllättynyt introsta vielä enemmän, jos en olisi Elliot Aldersoniin verrattavilla tietoteknillisillä taidoillani nähnyt sen kestävän hieman yli minuutin. Särren levyn promottiin etukäteen sisältävän rehellisyyttä sekä itselle että muille. Ensimmäisessä kappaleessa siitä siis saatiin jo siivullinen.
Seuraava kappale, Et o valmis, jatkaa samalla linjalla. Tämä levy kertoo Eiran Jordanista ja Miika Särmäkarista, eli Särrestä. Miehestä joka on marinoitunut monenlaisissa sooseissa, mutta löytänyt lopulta suunnan, jolla tulee todennäköisesti myös pysymään.
Loost Koosista tunnettu Särre on tehnyt soololevyn, joka ei kuulosta Loost Koosilta. Ei riitä on aivan omanlaisensa levy – niin hyvässä kuin pahassa.
Jo “aikoja sitten” julkaistut singlet ovat hämmästyttävän tiukasti mainitussa teemassa kiinni. Tuntuu yllättävältä miten määrätietoisesti tätä on työstetty. Nykypäivänä kun on täysin normaalia, että muutosten tuulet puhaltavat golf-virtauksia tenniskentille.
Levyn ensimmäinen single julkaistiin jo 2014. Leikkaa sukkaa sai hyvän vastaanoton ja samalla sekoitti pakkaa, ollen jotain mihin Särren fanit eivät varmastikaan olleet tottuneet. Heti perään vuonna 2015 julkaistu Hesan naiset oli Karri Koiran sulavan, tarttuvan ja kesäisen kertosäkeen ryydittämänä todellinen hitti ja sekoitti mainitun pakan vielä perusteellisemmin.
Kun Särren tulevalta levyltä oli kuultu kaksi aivan erilaista kappaletta, oli hankala arvailla mitä oli luvassa. Nyt on kuitenkin helppo huomata miten merkittävässä roolissa juuri mainitut kappaleet ovat. Vaikka ne ovat ”vanhoja”, on niillä levyllä paikkansa. Tämä kertoo samalla levyn kahtiajaosta. Levyn kappaleet jakautuvat tyyliltään joko sukan leikkaamisen tai hesan naisten koriin.
Tänä vuonna on kuultu paljon levyjä, joissa sanoitukset ovat nousseet esiin. Stöö, Gettomasa ja Khid esimerkkeinä. Myös Ei riitä jatkaa samalla linjalla.
Särren kohdalla ei kuitenkaan ole kyse varsinaisista yhtäläisyyksiä mainittuihin nimiin. Sanoitusten erikoisuus on siinä, että millä tavoin ne ovat sidoksissa teemaan. Tietysti itsestään räppäämisessä ei ole mitään uutta räpin saralla, mutta tällä levyllä se tehdään eri tavalla. Tämä on kertomus Miika Särmäkarin elämästä, mutta myös Eiran Jordanin elämästä. Hahmosta, joka on ylitse muiden.
Levyä on hankala kuunnella uppoamatta Eiran Jordanin edesottamuksiin ja se on hyvä asia. Särre on aina ollut nokkela riimittelemään tavallisista asioista. Ja se on loppujen lopuksi vaikea temppu.
Kultabassokerhon haastattelussa levyn tuottanut Ruudolf kertoi, että biitit ovat tarkkaan punottuja. Se kuuluu ensikuunteluilla eräissä kappaleissa ajoittaisena samankaltaisuutena, ja välillä ei ole varma, mikä olikaan kyseessä. Biisejä kuten Et o valmis ja Mamman kaa on mukava kuunnella, mutta kappaleiden samankaltaisuus Minkälainen äijä -biisin kanssa saa levyn alkupään tuntumaan ajoittain raskaahkolta.
Kuitenkin, mitä useammin levyä pompotti stereoistaan ja kuulokkeistaan, sitä enemmän kappaleet sulautuivat kokonaisuuteen. Siitä huolimatta Minkälainen äijä nousee tästä triosta kirkkaimmin esiin. Kappaleessa on mielenkiintoinen koukkunsa, jota on hankala selittää. Kyseessä on nimittäin sellainen äijä ettei se vielä alkumetreillä vakuuta Justin Gatlinin lailla, mutta voittaa lopulta puolelleen kuin Usain Bolt. Etenkin kolmen minuutin kohdilla Ruudolfin lähtiessä mukaan lauluun, tapahtuu biisissä uudelle levelille nousu, joka ainakin allekirjoittaneen kohdalla tarkoitti usein replaytä.
Onneksi hommaa tasapainottaa kappale Tajusin mun nimen, joka on materiaalia jollaista olisi toivonut vielä lisää. Levyn parasta antia ovatkin ne yllättävimmät tekeleet. Esimerkiksi erobiisi Niinku sinne huudetaan on jotain mitä Särreltä saati kertosäkeen laulavalta Ruudolfilta ei olisi osannut odottaa, lopputuloksen ollessa positiivinen. Sanoitusten merkitys ja jatkumo saa samalla pontta, kun heti erobiisin jälkeen lauletaan Hesan naisista.
Ennakkoon levyn mielenkiintoisin raita oli monessakin mielessä Jonnet ei tiiä. Kappaleella Eiran Jordanin brassailu on parhaimmillaan ja levyn kolmatta vierailijaa, Kalle Kinosta, on mukava kuulla aina. Tältäkö kuulostaa kun Helsingin Seagulls ja Tampereen Pyrintö yhdistävät voimansa hetkeksi?
Kun samassa kappaleessa on kertosäkeen hypemiehenä vielä Ruudolf, on melkoinen raskassarjalaisten paketti kasassa. Kuten kertosäkeessäkin todetaan: “Särre ja Kalle, jonnet ei tiiä”.
Kappale on kuin yhdistelmä Hesan naisia ja leikkaa sukkaa biisiä. Jonnet ei tiiä lähtee jyrähtäen liikkeelle, nousee hetkeksi miltei santanamaisiin tunnelmiin torvineen ja lopulta jatkaa moottoritielle kuin oltaisiin Easy Riderissa. Sanoitukset sisältävät namedroppailua, joka tuo monelle tietämättömälle mieleen lähinnä Post Malonen hittibiisin.
Levyä kuunnellessa tulee pohtineeksi ettei jonnet varmaankaan tiiä sitäkään, että tätäkin levyä on selvästi työstetty kokonaisuutena ja sellaisena se myös parhaiten toimii. Albumin tunnelmaan on helppo uppoutua ja levy on piristävän erilaista materiaalia, vaikka lähteekin hieman jarrutellen liikkeelle. Levyn tuotannosta vastaava Ruudolf kertoi Facebook-sivullaan, että on paljon asioita joita voisi tehdä nyt eri tavalla, mutta on kuitenkin levyyn tyytyväinen. Niin kannattaa olla. Kun levyä on pyöräyttänyt usein läpi tuntuu siltä, että Särren tarina on vasta alkamassa.
Levyllä on ajoittaiset notkahdukset, ja jos levy olisi vinyyli, voisi b-puolen todeta olevan selvästi parempi. Kaikesta huolimatta Ei riitä on piristävä kokemus ja kertoo samalla, että levyn julkaissut Lihamyrsky on lyömässä läpi aivan omanlaisella soundillaan. Kun homma jalostuu entisestään, kuullaan varmasti useampi triplatupla lisää. Nyt oli havaittavissa parit backcourt violationit, mutta siitäkin huolimatta levyä on mukava kuunnella ja mikä tärkeintä: sen pariin tulee helposti palattua.
Tuomas Aflecht