”Musiikin pohjimmainen surumielisyys ja jopa masentuneisuus värittävät melodista soittoa, joka parhaimmillaan tekee maailman vähän paremmaksi. Vaikka sitten masokismin kautta”, Markku Roinila kirjoittaa arviossaan.
Teksti: Markku Roinila
Delay Trees
: Readymade
Soliti
Tuskan kaiku.
Helsinkiläisen Delay Treesin kakkoslevy taitaa hyötyä oikeasta mielentilasta. Pyörittelin sitä pari kertaa ja kuulin vain sitä samaa kaikuisaa kenkiintuijottelua, jota on tehty jo ehkä liikaakin. Mutta päivätorkkujen jälkeen puoliheränneenä Readymade teki itsensä minulle tykö ja antoi voimaa ja tunnetta.
Musiikin pohjimmainen surumielisyys ja jopa masentuneisuus värittävät melodista soittoa, joka parhaimmillaan tekee maailman vähän paremmaksi. Vaikka sitten masokismin kautta, johon parissa biisissä viitataan.
Readymaden taika pohjautuu pitkälti ensimmäiseen kahteen biisiin. Fireworks on pehmeä ja kaunis esitys. Steady taas on täynnä turtaa tuskaa, mutta silti se lipuu korviin rauhallisen tasaisesti. Sen jälkeen on valitettavasti uni taas lähellä, kunnes keskivaiheilla Perfect Heartache ja The Howl nostavat jälleen purjeet tuulta varten, edellinen jopa melkoisella pörinällä. Lopuksi pursi hyvästellään kauniisti komean eeppisellä The Atlanticilla.
Perille on päästy, mutta matka olisi voinut olla vielä paljon mielenkiintoisempi.
Arvio on julkaistu Rumbassa 1/14.