Mark Lanegan on hieno mies, mutta viimeisimmällä levyllä jäädään häijysti maalista

26.10.2014

”Tänä päivänä moni katsoo, että kitarat ovat vanhanaikaisia ja todellinen vallankumouksellisen luova musiikki tehdään koneilla. Vanha mörökölli Mark Lanegan on toki trendin ytimessä: aiemmin kohtalokkaasti jylisseet kitaravallit on korvattu synamatoilla ja luupeilla. Keisarin uusilla vaatteilla, voisi joku sanoa”, aloittaa Markku Roinila arvionsa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.

Mark Lanegan Band
: Phantom Radio

Heavenly

2-puoli

Raspikurkun iPad-uutuus.

PhantomRadioTänä päivänä moni katsoo, että kitarat ovat vanhanaikaisia ja todellinen vallankumouksellisen luova musiikki tehdään koneilla. Vanha mörökölli Mark Lanegan on toki trendin ytimessä: aiemmin kohtalokkaasti jylisseet kitaravallit on korvattu synamatoilla ja luupeilla. Keisarin uusilla vaatteilla, voisi joku sanoa. Biisit ja tunnelma ovat nimittäin ennallaan: lännenmenoa, kuolemaa ja kohtalon kylmää sormea.

Eteenpäin pitää toki mennä, ja konstit on monet. Silti Lanegan ja Funkbox-applikaatiolla tehty rytmimaailma kohtaavat järisten vain kahdessa biisissä: The Killing Seasonissa 1980-lukulainen äänimaailma ja Laneganin jännite tuntuvat olevan hyvin vuorovaikutuksessa, ja Seventh Day sykkii hienon funkisti.

Muuten synamatoissa vellovat tunnelmapalat tuntuvat vähän köpöiltä. Ne eivät mahdu ongelmitta akustisen kitarankaan taustalle, minkä The Wild People paljastaa. Alkushokki vaatii kuitenkin totuttelua, ja homma voi muuttua lisäkuuntelun myötä iloksi. Kenties levyä pitääkin kuunnella iPadilla.

Markku Roinila

Lisää luettavaa