Koivu ei petä toisellakaan kerralla.
Ultramariini-laulaja Matti Johannes Koivun soolodebyytti Puuhastellen oli yksi viime vuoden parhaista kotimaisista levyistä. Sen tasolle on muiden lauluntekijöiden vaikea yltää, ja haastetta on varmasti riittänyt jatkotoimenpiteisiin ryhtyneellä taiteilijalla itselläänkin.
Paineet eivät silti kuulu Koivun kakkoslevyllä Kovat piipussa, joka ilmestyy lähes tarkalleen vuoden esikoisen jälkeen.
Puuhastellen-levyyn langenneiden helpotukseksi voi todeta, että peruskonsepti on pysynyt pitkälti samana. Kovat piipussa on vahvaa käsityötä, joka vaalii esikoisen tapaan folkin ja iskelmän perinteitä.
Suurin ero kaihoisaan debyyttiin on aiempaa irrottelevampi ote. Levyllä laulaa rehvakkaampi ja jopa jätkämäisempi trubaduuri. Puuhastellen-levylle ei olisi voinut kuvitella esimerkiksi Topi Sorsakoski -päivän tai nimikappaleen kaltaisia ralleja.
Parhaimmillaan Koivu on kuitenkin hidastaessaan vauhtia. Kaunis Kuljen, kuljen kouraisee syvältä. Upea Kiitokset puolestaan on kuin kotoinen vastine Fleetwood Macin Dreamsille.
Vaikka Puuhastellen on Koivun kahdesta soololevystä aavistuksen parempi, se ei syö uutuuden hienoutta. Tämän avulla talvi taittuu joutuisasti.