Studiokiihkoa
Onpahan se selvä, ettei Megadeth, tai siis Dave Mustaine, enää pysty tekemään jatkoa maagiselle neljän sarjalleen, joka käynnistyi Peace Sells -albumista 1986 ja päättyi vuoden 1992 Countdown to Extinctioniin. Tämän jälkeen mies alkoi erottaa kollegoitaan, kunnes vuonna 2002 viimeinenkin tukipilari, basisti David Ellefson, lähti omille teilleen.
Tämä ilmeisesti antoi Mustainen egolle vapaan tilan pullistua. Ellefsonin lähdön jälkeiset levyt ovat olleet yksittäisiä toimivia kappaleita lukuun ottamatta aikamoista henkselinpaukuttelua. Niin on Endgamekin. Levyltä ei löydy kuin korkeintaan pari iskevää biisiä, napakka Headcrusher ja tasaisemmin käyvä 44 Minutes. Pääroolissa on Mustainen ilmiömäisen soittotaidon esitteleminen ja tunnelma on ”kiihkeä” kuin hevimessujen soittoklinikalla.
Kitarasoolossa siis löytyy, mutta edes kaiken kokenut tuottaja Andy Sneap ei näemmä ole uskaltanut vihjata päällikölle tämän kyvystä tehdä myös hyviä kappaleita.