Akseli Hiltunen tarttui haasteeseen ja arvioi Remu Aaltosen Andalusian muistelot -albumin. Ja piti siitä.
Teksti: Akseli Hiltunen, kuva: AXR Music
Remu: Andalusian muistelot
AXR
Höpinää tötteröön.
Pakko myöntää, että ajatus Remusta tekemässä etnosävyistä iskelmärockia sai suupieleni kieroon virneeseen. Vittumainen ilme kuitenkin hyytyi kuultuani levyn – vain noustakseen takaisin kuultuani sen uudelleen. Mutta aivan eri syistä.
Kassu Halosen sovittamat kappaleet rullaavat sopivan räkäisellä otteella ja Remu tulkitsee ne omalla tatsillaan fraseeraten yllättävänkin tarkasti, vaikka flegmaattisemmankin ilmaisun olisi hänelle antanut anteeksi. On mukava kuulla 65-vuotiaan Remun levyllä sitä samaa vimmaa ja intoa, mikä kuului jo Hurriganesin levytyksissä, vaikka artisti tekee nykyään täysin erilaista musiikkia.
Albumi ei ole täysosuma tai taiteellisesti maailman omaperäisin levy. Vaikka kappaleista löytyy paljon hyvää, menee osa sovituksista vähän metsään eivätkä biisit räjäytä pottia kuten pitäisi.
Andalusian muistelot on kuitenkin esimerkki Aaltosen loppumattomasta luomisvimmasta ja innostuksesta musiikin laajalla leikkikentällä. Sille ei voi kuin nostaa hattua.
Arvio on julkaistu Rumbassa 12/13.