Elonkerjuu-yhtye tiedotti tänään jatkavansa, vaikka Lauri Tähkä poistui soolouralle. Millainen Tähkän soolodebyytti oli Nallen korvin kuultuna?
Teksti: Nalle Österman, kuva: Universal
Lauri Tähkä: Polte
Universal
Hän katsoo kuvaruutua. Hän miettii vielä viimeisen kerran. Tämä ajatus ei jätä rauhaan. Tämä polte. Ristiriitaisia tunteita, sielua raastavaa. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Hän siirtää hiirellä kursorin Lähetä-napin kohdalle ja jähmettyy paikalleen. Tässäkö tämä nyt oli? Kuusitoista vuotta. Vuodet vilistävät edessä kuin nopeasti kelatulla filminauhalla. Nyt se on tehtävä. Hyppy tyhjyyteen. Kaupallinen itsemurha, kenties. Antaa ajan näyttää. Vanhat tutut ladut ahdistavat. Ollako vai eikö olla, ollako rohkea vai nynny? Henkinen hiipuminen vai uuden alku? Hän painaa hiiren vasenta nappia ja huokaa syvään.
Ulkona versoo orastava kevät. Puoli vuotta myöhemmin toimittaja ottaa levyn käteensä. Kuulas ääni täyttää huoneen, muhkeat ja rikkaat sävelet samaten. Viulun sijasta soivat nyt torvet, piano sekä muhkeat jousisovitukset. Kaihoisia tunnelmia, taakse jääneet vuodet. Itsetutkiskelua. Sielukkuutta. Jylhyyttä. Soi uusi alku. Kenties komeammin ja kuulaammin kuin koskaan aiemmin. Tuttua ja turvallista, mutta kypsemmin.
Aikuisemmin. Lauri Tähkän ja Elonkerjuun menestyslevyt tuottanut Riku Mattila osaa käsitellä ja kohdella Tähkän säveliä ja lauluja kunnoittavasti ja rakkaudella. Se kuuluu. Yksitoista kappaletta. Kolmekymmentäkahdeksan minuuttia ja neljäkymmentäkahdeksan sekuntia. Jokainen niistä voisi soida radiossa. Hienoja sävellyksiä, jokaisella oma luonteensa. Herkkiä balladeita, lattarirytmiä, pelimannihenkeä, kasaria ja ysäriäkin.
Viimeistään nyt Lauri Tähkä on Suuri Suomalainen Lauluntekijä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 15–16/11. Kuuntele levy Spotifyssa.