Olariskenen klassikkokaksikko Tuomio & Kone julkaisi uuden levyn 12 vuoden tauon jälkeen – ja se on mestariteos

25.09.2015

”Kovasti epätrendikkään (ja tilanteeseen ilmeisen tyytyväisen) olariräp-kaartin terävimpään kirjoittajakärkeen kuuluva kaksikko tuo tervetulleen räyhäkkyyden takaisin pinnaltaan kliiniseksi hioutuneelle suomiräp-parketille”, kertoo Niko Toiskallio huippuodotetusta hip hop -uutuudesta.

Tuomio & Kone
Rokkaa
3rd Rail Music
Arvosana: 9,1

tuomiKun Tuomio ja Kone julkaisivat edellisen, ansaitusti klassikkosarjaan nousseen levynsä vuonna 2003, oli koko kenttä huomattavasti nykyistä rosoisempi. Silti ko. levy on juuri suoruudessaan yksi muistettavimpia kokonaisuuksia noilta ajoilta. Legendat elävät yhä, ja meno on hyvin pitkälti “samaa hyväks havaittuu kaavaa” noudattava.

Tuohon kaavaan kuuluvat kursailemattomuus, sopivasti korville lyövä röyhkeys, ja tietenkin runsas määrä päihteitä. Viime mainituista nämä ovat räpänneet aina ja kaikissa yhteyksissä, mutta pelkäksi pajari- tai kaljaräpremmiksi heitä on turha yrittää luokitella.

Valitsemansa tien mestarit ovat usein alleviivanneet, etteivät ole ns. kantaaottavia räppäreitä; termi on kaksikon riimeissä suorastaan halveksittu. Silti kantaa on aina otettu kuin börstaa, ja otetaan edelleen. Rokkaa-albumin kohokohdaksi omassa mielessä helposti nouseva Olarinluoman Camorra on mainio esimerkki tästä, osoittaen samalla syitä joiden vuoksi Tuomio ja Kone ovat aina pesseet suurimman osan kilpakumppaneistaan. Siltä on turha yrittää poimia yksittäistä näppärää lausetta esim. tästä jutusta nostettavaksi. Niin riimiteknisesti kuin sisällöllisesti se on kuultava kokonaan. Rytmit, punchlinet ja ajatukset soljuvat kuin itsestään yli normaaleiden rakenteiden.

Biisi paljastaa myös yhden herrojen kovimmista lyömäaseista. Siinä missä valitettavan moni riiminiekka niin räpin kuin myös pop-tekeleiden puolella taistelee edelleen hallitakseen joko kirjakielen tai slangin, suoltaa tämä kaksikko molempia sekaisin täysin luontevasti, korkealla tasolla ja tyylillä. Sanavarastossa ja ilmauksissa löytyy laajuutta, ja niitä osataan käyttää kaavoja surutta rikkoen. Vanha totuus on, ettei voi tehdä pilapiirroksia, jollei osaa oikeasti piirtää. Tässä sama siirtyy kuuloelimillä todettavaksi.

Toisessa ääripäässä levyn raidoista on kotikapakka-oodi Toinen olohuone, joka tuntuu näiden tekijöiden kohdalla ns. juosten kustulta. Tämänkin tason räppejä tulee muiden tekijöiden taholta kuitenkin kuunneltua suht helposti koko albumien mitalla, eikä sen oman baarin suitsuttaminen ole oikeastaan koskaan väärin. Rankkitynnyrin nousulle dokaus-anthemiksi on helppo antaa erittäin pieni kerroin. Erityismaininta levyltä täytyy antaa datatuskailubiisi Syntax Errorissa käytetylle Eek-A-Mouse –vokaalisamplelle; suomenkieliseltä kiroilulta kuulostavaa “she too short an’ a me too tall” –hokemaa ollaan naureskeltu jo vuosikymmeniä.

Niko Toiskallio

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko

Lisää luettavaa