”Anna Puulle on kehittynyt imago jälki-istuntoon joutuneena naapurin runotyttönä”, toteaa Annastiina Airaksinen arviossaan. Vaan kuuluuko tämä levystä?
Anna Puu
Rakkaudella, Anna puu
Fried Music
Arvosana: 6,2
Rakkaudella, Anna Puu on artistin neljäs albumi. Edellinen Antaudun oli edeltäjiään selkeästi ryhdikkäämpi ja monipuolisempi, joten nyt odotukset ovat korkealla.
Tunnelmaltaan Rakkaudella, Anna Puu on usvainen ja tumma. Edellisen levyn Nuori Loiri -tyyliset ilottelut puuttuvat täysin. Venus ja Mars hypähtelee leikkisästi, mutta kokonaisuus on aiempaa tasapaksumpi. Akustinen kitara on musiikissa edelleen vahva, Anna Puuksi tunnistettava elementti.
Kohta vapaita -kappaleen ylväimmällä hetkellä noustaan jennivartiaismaiseen sinfoniseen, vahvaan tulkintaan. Tämä mielleyhtymä nousi allekirjoittaneen mieleen jo ennen tekijätietojen lukemista. Molemmilla artisteilla on ollut sama tuottaja. Jukka Immosen kädenjälki kuuluu jopa pelottavan vahvasti myös albumin lopetusraidalla Ei sinusta.
Anna Puulle on kehittynyt imago jälki-istuntoon joutuneena naapurin runotyttönä. Nyt tämän tyypin kanssa on lähdetty kokeilemaan myös jotain täysin uutta. Jos nää seinät osais puhua -raidalla kikkaillaan kone-efekteillä ja tanssirytmellä, mikä tuo mieleen Iisan. Molemmat kokeilut ovat toimivia, mutta liian varovaisia.
Livenä nämä uudet vireet soisi kuulevansa irroteltuina potenssiin kymmenen. Päästäkää Anna Puu vapaaksi! Hän kun tuntuu olevan räväkkä, mutta albumin tuotantotapa antaa artistista turhan hentoisen kuvan ja jemmaa potentiaalia piiloon jonnekin pahan päivän varastoon.
Antaudun-albumilla kuultiin jo Anna Puun omia sanoituksia, mutta niiden tekemisessä oli tukena Samae Koskinen. Tuore albumi on ensimmäinen, jonka sanoitukset artisti on tehnyt kokonaan itse. Valitettavasti sen huomaa. Kaikki laulut kertovat rakkaudesta. Sehän elämän täyttää, mutta välillä olisi virkistävää luoda synonyymejä rakkaudelle ja antaa kuulijan löytää tarinan ydin itse.
Edellinen levy kertoi paljon rakkauden kanssa kipuilusta, mutta väliin mahtui muitakin aiheita. Tämä levy jatkaa samaa rakkauden haudan kaivuuta. Onneksi uuteen alkuunkin on päästy, kuninkaaksi ja kuningattareksi.
Lyriikoissa tukeudutaan pitkälti parin lauseen tai jopa vain muutaman sanan hokemiin. Tämä voi olla hyvä keino jäädä ihmisten mieleen jo ensi kuulemalla, mutta alkaa puuduttaa pikavauhdilla. Kertosäe toisensa jälkeen toistaa samaa kaavaa. Singlekappaleissa on hienoja tarina-aihioita, mutta koko albumillisen vertaa Anna Puun lyyrinen kynä ei vielä kanna.
Annastiina Airaksinen
Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko