“Kuulija jää kaipaamaan rohkeutta – jotain sellaista, mikä erottaisi Faithin muista radioaalloilla pyörivistä kollegoistaan. Sellaista ei tule”, näpäyttää Anton Vanha-Majamaa arviossaan.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Alice Hawkins

Paloma Faith: Fall to Grace
RCA

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Isoääninen brittiläinen laulaja-lauluntekijä Paloma Faith tekee kakkosalbumillaan sen, mitä osattiin odottaakin. Kun debyytti Do You Want the Truth or Something Beautiful? (2009) kanavoi Amy Winehousea ja muita uussoulin tähtiä, hyppää Fall to Grace suoraan Adelen kelkkaan. Paljon valtavia, elokuvallisia balladeita, joissa yhdistyvät niin sielukas retrosoul, imelät kasarisoundit kuin kevyet konetaustatkin.

Punakutrisen Faithin ääni on Adelea persoonallisempi ja soi paikoin komeasti, mutta se tuntuu silti maneereineen turhan ulkoa opetellulta. Kappaleet menevät tyylilajinsa mukaisesti sanoitukset edellä, mikä ei välttämättä aina ole hyvä juttu. Teksteissä on paljon tyhjäkäyntiä ja turruttavien kliseiden viljelyä. On sinä, on minä, on romanssin palaset lattialla. Ja niin edelleen.

Kuulija jää kaipaamaan rohkeutta – jotain sellaista, mikä erottaisi Faithin muista radioaalloilla pyörivistä kollegoistaan. Sellaista ei tule: kaksitoista kappaletta kiertävät kaikki samalla kevyen gospel-radiopopin kuviolla.

Arvio on julkaistu Rumbassa 7/12. Kuuntele levy Spotifyssa.