Peitsamolta ja Peer Güntin rytmiryhmältä tuttua mutta tanakkaa – arviossa Shöcking Blü

40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävän Kari Peitsamon uusi kokoonpano soittaa tutunkuuloisesti, mutta tanakasti, kirjoittaa Juha Merimaa.

Shocking Blü
Enemmän kuin elämä on lempi, enemmän kuin lempi moinen kuolo
Rocket
8,0

Voitin tenniksessä Nokian mestaruuden
Olin kommunistien ehdokkaana
Ja käynnistin uskonpuhdistuksen uuden
Tein kahdeksansataa biisiä
Lauloin ne kaikki levylle
Siis lähdepä Emmi kanssani kävelylle
Ja kerro ketä sie rakastat

 
Kari Peitsamo on täällä taas. Yhtyeen nimi on uusi, mutta perustriolla vedetty meininki on vanhaa tuttua. Yllä siteerattu Ketä sie rakastat kuulostaa jopa kovin paljon Bo Diddleyn Who Do You Love -standardilta, vaikka onkin merkitty kaikkien muidenkin biisien tapaan koko trion nimiin.

Anteliaassa krediittien jaossa on oma logiikkansa. Vaikka kappaleet kuulostavat puhtaasti Karilta, antaa rytmiryhmä poikkeuksellisen tanakkaa tukea. Soitannollisesti kyseessä on Karin tiukin bändilevy sitten Riston kanssa levytetyn The Second Coming of Mr. Jesus H. Christin, josta onkin ehtinyt jo vierähtää kymmenen vuotta.

Tavallaan nytkin voidaan puhua melkein yhteistyölevystä, sillä kaksi kolmannesta Shocking Blüsta muodostuu Peer Güntin rytmiryhmästä. Kyseessä ei toki ole klassinen kahden Teijon kaksikko, vaan yhtyeessä vuodesta 2006 soittaneet Pete Pohjanniemi ja Sakke Koivula. Erkinharjua muistetaan tosin kappaleella Varokaa miestä, jonka Nimi on Twist Twist, joka lienee eräänlainen sisarteos Karin Straight Pervertsin kanssa vuonna 2010 levyttämälle kappaleelle Tzöötz. Toisessa kappaleessa kaivataan Peer Günt -avaimenperää. Tasoja siis riittää.

Tiukka bändi tuntuu innostaneen kirjoitusprosessiakin. Kahdessakymmenessäyhdessä kappaleessa on toki liikaa, mutta kuten Karilla usein, linjattomuudesta muodostuu oma linjansa. Milloin käydään asuntokauppaa (Yksiö Helsingistä), milloin muistellaan Tamperetta (Musta pilvi) ja milloin vanhennutaan arvokkaasti (Istun mieluummin kuin kaadun).

Ja etteikö muka voi ensin julistaa pelastusta Jeesuksen kautta (Viinan ja pornon orja) ja kuutta biisiä myöhemmin tunnustaa syöneensä koiran kipulääkkeet (Ooppiumin popsijan tunnustuksia)? No totta kai voi. Politiikkaan levyltä ei tällä kertaa löydy, mutta pikkutuhmaa bluesuhoa (”Anna mulle ysi, kutonen jo mulla on”) sitäkin enemmän.

Kaiken kaikkiaan Shocking Blün debyytti on sangen pirteä levy ja saa toivomaan, että yhtyeen kokoonpano olisi kestävämpi kuin Karin edellisellä yhtyeellä Road Hogsilla, joka ehti neljässä levyssä käydä läpi kolme kokoonpanoa.

Kiinnostavaa kyllä, 40-vuotistaitelijajuhlavuotta viettävä Peitsamo ei ole laittanut levylle alaotsikkoa 40th Anniversary album, vaikka merkkivuodet 1987, 1997 ja 2007 kaikki omat juhlalevynsä saivatkin. Ehkä uusi juhlalevy on siis luvassa vielä tämän vuoden puolella.