Erin haastaa levyllään Anna Puun, Sophie puolestaan Lady Gagan ja Kylie Minoguen. Kumpi onnistuu yrityksessään paremmin?
Kuva: Warner Music
Erin: Hunningolla
Warner
Hunningolla hakkaa Jonna Geagean 6 – 0.
Erin ei yritäkään ratsastaa Nylon Beatin jo näkymättömiin vaimentuneella nosteella. Laulajatar on tehnyt ennen ensimmäistä sooloalbumiaan hyvää duunia kasvattaakseen itsestään laadukkaan biisinikkarin.
Kaikki sävellykset ovat artistin omaa käsialaa, ja ulkopuoliseen sanoitusapuun (Edu Kettunen ja Johanna Havu) neito turvautuu vain neljässä biisissä. Jokainen teksti toimii erinomaisesti.
Tuloksena on valloittava albumi, jolla on laaja myyntipotentiaali. Levy tajoaa upeaa viihteellistä alt.country-henkistä iskelmämusiikkia sopivan pop-musikaalisella otteella. Upein viipale on kuitenkin ska-rytmitetty etnoveto Popeda.
Koko homman teho perustuu ennen kaikkea Erinin tunteentäyteisiin laulusuorituksiin, jotka kilpailevat tasavertaisesti Anna Puun vastaavien kanssa. Koskettava kuuntelukokemus, joka jokaisella kokemiskerralla vaatii ainakin yhden toiston. Ja niin hieno kuin albumi onkin, tuntuu silti, että tästä on suunta vain ylöspäin. Kohti viittä tähteä.
Markku Halme
Sophie Ellis-Bextor: Make a Scene
EBGB’s
Itsekritiikitön retrosotku.
Edelleen Murder on the Dancefloor -hitistä parhaiten tunnettu brittipoppari Sophie Ellis-Bextor on perustanut oman levy-yhtiönsä ja julkaissut jatkoa neljän vuoden takaiselle Trip the Light Fantasticille.
Make a Scene ei vastaa nimeään millään tasolla: sen köykäinen pop-huttu on kaikesta päätellen laskelmoitu haastamaan Kylien tai Gagan asema homopopin valtiattarena, mutta nämä voivat kölliä laakereillaan huoletta.
Jo levyn avaava Revolution on monotoninen ja haalea klubijumppa, jonka prosessoitu ”wreck this club tonight”-säettä toistava miesääni on ilmeisen tahaton klisee-kauhistus. Kappaleista edukseen nousee vain rivakasti laukkaava, kivan kulahtanut kasaripoppaus Heartbreak (Make Me a Dancer).
Muutoin albumi pullollaan on tyystin yhdentekevää, kaavamaista ja tylsää tanssimusiikin kliseiden ryöstöviljelyä. Lyriikoissa kierrätetään latteuksia tanssilattioista ja tiskijukista. Näillä eväillä Ellis-Bextorilla ei juuri ole avaimia murtautua takaisin hittilistoille.
Make a Scenen ongelma on se, että se on täysin kritiikittä jämähtänyt 20 vuoden taakse. Miksi nykynuorta jaksaisi kiinnostaa?
Anton Vanha-Majamaa
Sekä Hunningolla että Make a Scene ovat kuultavana Spotifyssa.