Nelikymppisen vanhan koulun trubaduurin debyytti.
Vesa Salmi on harvinainen tapaus. Hän on nelikymppinen debytantti, joka on tänä Idols-muusikkouden aikana luonut itselleen maineen niin kuin ennen tehtiin: keikkailemalla.
Salmi on asiaan vihkiytyneille tuttu lähes jokaisesta open mic -illasta, mitä Tampereen tällä puolella on järjestetty. Hänellä on harvinainen kyky ottaa itselleen täysin vieras yleisö kämmenelleen ja kutitella se surullisen humoristisilla tarinoillaan hysterian partaalle. Vaikka tätä ilmiötä on seurannut vierestä, se hämmästyttää joka kerta.
Syy on sanoituksissa. Salmi on suoraan Repe Helismaasta polveutuva täysiverinen tekstittäjä, jonka kappaleissa on kaikuja Juice Leskiseltä ja Vexi Salmelta. Mielenterveyshoitajana työskennellyt ja baareissa lisäoppimäärää nauttinut filosofian maisteri on humaani sivustakatsoja, jolle arvokkaimpia ovat hyljätyt ja yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneet.
Laulut vilisevät pirinistejä, alkoholisteja ja muita epäonnistujia. Salmen antisankari Repe (kenties kunnianosoitus Helismaalle?) on pääosassa kolmella kappaleella, joista Pirteiden piriveikkojen valssi on huikein: alkusoinnut, epätoivo, huumori – huikea teksti stand up -koomikon ajoituksella pudoteltuna.
Salmi ei lypsä surkeista hahmoista sosiaalipornoa, vaan katsoo heitä lempeän rakastavasti. Miehen karua ääntä ja näppäiltyä akustista kitaraa tukevat sävykkäästi Ilona Ala-Leppilammen viulu sekä Kingston Wall- ja Zook-mies Jukka Jyllin basso. Pelinavaus todelliselta lahjakkuudelta, josta kuullaan varmasti lisää.