Pätevää tanssimusiikkia yhtyeeltä, jonka identiteetti on hukassa
Harvalla levyllä on yhtä osuva nimi kuin tällä Simian Mobile Discon toisella varsinaisella albumilla. Tuottajatähti James Fordin ja Jas Shawn muodostaman duon elektroninen pop on kunnianhimoista, räiskyvää ja tyylikkään tyylitöntä, mutta jättää tuskin mitään muistijälkiä levyn pyörittyä loppuun.
Vaikka musiikillinen nautinto on väliaikainen, se ei vähennä nautiskelun hurmosta. Super Furry Animalsin Gruff Rhysin tähdittämän avausraita Cream Dreamin paksu syntetisaattoripulssi ja falsettilaulu ovat huumaava yhdistelmä, Gossipin Beth Ditto hoitaa Cruel Intentionsin dramaattisen elektropopin aivan mahtavana Robyn-imitaationa, ja Alexis Taylorin laulama Bad Blood nousee lähes Hot Chipin parhaiden tanssipalojen tasolle.
Pieni mysteeri on Audacity of Huge, jossa Yesayerin Chris Keating luettelee asioita, jotka olisivat saaneet jäädä jonkin lapsellisen hipster-päiväunen sisällöksi.
Vierailijoidentäyteisen levyn suurin ongelma on kuitenkin se, ettei se varsinaisesti tunnu kertovan minkälainen yhtye Simian Mobile Disco haluaa olla.