”Steel Panther repii ihmistä kahtaalle: taantuako vai ollako vakavamielinen? Matalaotsaisen kasariheavy-neanderdalin tasolle vaipuminen voittaa hyvän meiningin takia”, kirjoittaa Kimmo K. Koskinen arviossaan.
Teksti: Kimmo K. Koskinen
Steel Panther: All You Can Eat
Open E
Riemukkaita ylilyöntejä.
Steel Panther repii ihmistä kahtaalle: taantuako vai ollako vakavamielinen? Matalaotsaisen kasariheavy-neanderdalin tasolle vaipuminen voittaa hyvän meiningin takia. Silti irvokas glam metal -parodiayhtye on samaan aikaan kammottava ja mahtava.
Steel Panther on toki tunnettu lyyrisestä irstailustaan ja onnistuu paikoin ylittämään itsensä ällöttävyydessä. Toisaalta useista kappaleista on jätetty fuckit, cockit ja pussyt kokonaan pois, joten kenties yhtye hakee yleistä hyväksyntää vetovoimaiselle hard rockilleen. Suosion nilkoille kustaan Bukkake Tearsissa, joka on musiikillisesti sulava ja sanomaltaan puistattava slovari.
Osumia on rutkasti, ja musiikillisesti levy on genressään liki ensiluokkainen. Gloryhole lienee kekseliäintä Steel Pantheria tähän asti, eikä yhtye tarvitse enää pastissin kainalosauvoja vaan seisoo omilla jaloillaan. Humoristisinta antia on B.V.S. (Big Vagina Syndrome), jossa Michael Starr ihmettelee, miksi kaikilla hänen kokemillaan naisilla on tällainen vaiva.
Arvio on julkaistu Rumbassa 3/14.