”Tällainen musiikki tekisi mielettömän hyvää meistä monelle” – Laura Moision uusi levy sai Rumban kriitikon polvilleen

Annukka Pakarinen

Laura Moision uusi levy on kuin ystävä, joka halaa pitkään pimeässä, sanoo Anna Brotkin arviossaan.

Laura Moisio
Ikuinen valo
Ratas/Sony
Arvosana: 9,2

moisioLaura Moision toinen levy Ikuinen valo jatkaa siitä mihin edellinen jäi: se laulaa surusta ja maalaa ilmaan kauniita kauhukuvia, mutta samalla silittää kuulijaansa lohduttavasti. Toistakaan elämää ei tule, joten otettakoon tämä yksi vastaan kaikissa sen synkissäkin sävyissä.

Jos Spiraali-debyyttilevyllä (2014) olikin vielä muutamia yksittäisiä huteja, Ikuinen valo on täysi kokonaisuus, josta ei voisi irrottaa biisiäkään. Moisio on kasvanut artistina ja erityisesti tekstittäjänä. Puolen tunnin mitta on levylle juuri sopiva: tässä maagisen realismin maassa ei uskaltaisikaan viipyä liian pitkään kerrallaan. Koukuttava levy silti on: huomaan kaipaavani sitä siellä täällä arjessa, yksityisinä hetkinä, yleensä auringon jo laskettua.

Laura Moision biiseissä on elämää ja kuolemaa, ikävää ja iloa, haikeutta. Debyyttilevyn ilmestyessä kutsuin Moisiota Suomen Laura Marlingiksi ja kehu on edelleen voimassa. Parhaimmillaan artisti onkin rehellisen surumielisenä, kuten avausbiisillä Itku ei auta mitään. Sen sijoittaminen heti kärkeen kertoo myös rohkeudesta tehdä kuten haluaa: biisi ei ole mieltäylentävä tai helppo. Levyn nopeatempoisimpaan päähän asettuva Valheet vuoreksi kasaantui on anebrunmainen ihmissuhdeanthem, Ilon lapsi ilkikurisen leikkisä.

Kitarafolkinsa lisäksi levyllä on vaikutteita bluesista, iskelmästä, kansanlauluista, jazzistakin. Torvia on käytetty tyylikkään säästeliäästi. Moisio on taitava laulaja, mutta ei laula tehdäkseen vaikutusta vaan antaakseen äänensä sävellystensä käyttöön. Levynkannen epäskarppi kuva kertoo myös musiikista: maisemaan liukeneva, yksinkertaisimpia pop-konventioita välttelevä, reunoiltaan häilyvä.

Vaikka olemme pieni maa ja täällä esiin pääseminen suhteellisen helppoa, on Suomi silti pullollaan Laura Moision kaltaisia artisteja, joille toivoisi isompia yleisöjä. Ihan vaan sen takia, että tällainen musiikki tekisi mielettömän hyvää meistä monelle.

Anna Brotkin

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko